KALLE (Tulee esiin ja kumartaa.) Minuako herra kuningas tarkoitti?
ÄITI (Säikähtyen.) Kalle, etkös häpeä!
FONOGRAAFI. Kalle, etkös häpeä!
KUNINGAS (Kallelle.) Mikä mukura sinä olet?
KALLE. Minä olen Kalle Muinais ja osaan kaikkea.
KUNINGAS. Se on tietty! Meidän aikanamme osaavat pojat kaikkea. (Rykii.) No, tee minulle Eiffeltorni nekuista! Minun ääneni on sortunut; minä olen vilustanut itseni matkalla. Miksi annoin sataa ropistaa puolen kesää?
SISSI (Itsekseen.) Nyt minun täytyy katsoa. (Niiaten.) Armollinen herra kuningas, pyytäisin nöyrimmästi pientä, palkankoroitusta. Minä liehun täällä tomuharjan kanssa seitsemän päivää viikossa, paitsi teetä ja kahvia ja rouvaa…
(Lähtevä juna soittaa ensi kerran.)
KUNINGAS. Mitä? Junan kello soi! Ja minulla on vielä niin paljo tekemättä maailmassa!
ÄITI. Missä ovat pojat? Juna lähtee. Onko kukaan nähnyt poikiani?