No, minkä kunnian tästä saisin?
Täss' seisoo kirjoja kaikin laisin,
Kuin sotajoukkoa sarjottaisin,
Ja minun työtäin on kaikki tää!
Hikipäin kun kaunista laittaa koittaa,
Niin niukkaa mainetta sillä voittaa,
Kirjailijoista vain mailma soittaa.
Hyi, kiittämättömät hävetkää!
Jos kirjanvyöttäjä ottais eron,
Pian hukka perisi opin, neron,
Ja koulun toimi sais takaperon,
Kun kirjat kansitta oisi näin! —
Vaan niinpä nurja on mailman kanta:
Se laiskureille vaan arvon antaa,
Ken päivän helteen ja kuorman kantaa,
Jää tyhjin suin… se on hulluin päin!
LEIPURIPOIKA.
Vehnäisiä rinkuloita
Persopekka mauskuttaa,
Viiltää päälle paksuun voita,
Voiss' on kakku kauttaaltaan;
Ja kun Kaisa keittolassa
Korppujaan on leipomassa,
Leipomaan käy Pekkakin,
Joutuakseen jauhoihin.
Mitä leipur'poika raiska
Kärsii, sit'et arvaakaan.
Mestar' ärjyy: Ylös laiska,
Taikina on kuohullaan! —
Nukuin hyvin turkin alla;
Nyt saan seista arinalla,
Jotta Pekka aikasin
Kystä sais — no herraakin!
Kuumuuteensa liesi halkee,
Ilma velloo hillona;
Höyryhyn mun tappaa valkee,
Ellen hikeen liukoa.
Sällit unteloisna häärii,
Paidanhihans' ylös käärii,
Sotkee, kaulaa taikinan,
Torkkuissaan saa tillikan.
Näin mä maireeks' pullan paistan
Kellerrän ja voidellun;
Haitaks' vaan niin tuoksun haistan,
Että tää jo täyttää mun.
Oi, jos Persopekka oisin,
Leivän kanssa kermaa joisin,
Lihoisinpa leivilläin,
Oisin oikein mielissäin!
Miepä ruokin maan ja kansan. —
Jos ei enää leivottais,
Eipä mailma mahdillansa
Mistään leipäpalaa sais.
Kaiken muun voi laimin lyödä,
Paitsi syödä, syödä, syödä
Tahtoo köyhät, rikkahat.
Leivän laittaa leipojat.
Näljissään kun mailma huokaa,
Mull' on kaura kaunaton,
Mit' on elo ilman ruokaa,
Ruoka leivättä mit' on?
Jos en leipää paistaa huoli,
Kuninkaankin naukuu suoli;
Ell'en leipää kypsentäis,
Urho nälän uhriks' jäis.
Leipur hänpä raivaa rataa,
Hän on mailman valtias.
Mikä kaukalossa mataa?
Hyi, tuo ruma turilas!
Pekka, virkas anna mulle!
Mailman vallan heitän sulle,
Kun ma täysin vatsoin vaan
Kello kuuteen maata saan.