Peili vastas: köyhä kurja!
SUPERBA.
Thora, pois nyt ajamaan
Aika laukkaa herralaan!
Vaunuissamme viepi meitä
Aasipari varis-teitä.
Vatsaan ei oo leivän muru
Tänään tullut, tuntuu puru.
Riemun tieltä väistyy suru.
THOEA.
Söinpä sentään makkaran,
Ett' ois punaa poskellan'.
Trilla, yllein viitta heitä,
Linnan pihaan saata meitä.
Hyvästi nyt, tuhkilas!
Parahinta hauskuuttas
Nauti takka-kullallas!
Taikka hyppele ja tanssaa
Hanhien ja oinaan kanssa!
(Thora, Superba ja Trilla lähtevät. Dina yksinään, katselee varoen ympärilleen, menee vaatearkulle; ottaa esiin ja koettaa päällensä sisarten pukuja, osottelee heidän kasvon-eleitään, nauraa, hyppelee ja laulaa):
Rikas oon ma hohoi!
Saliss' oon kuninkaan,
Sävel neljänä soi…
Minä tanssia saan.
Koree verhoni on,
Mulla sulhokin on,
Ehkä kuulumaton…
(Tanssii maalaamattoman lavitsan kanssa.)
Sinäpäs oletkin mun rakkahin prinssini, sinun vieressäs minä tanssin pyörteessä hyörin. Etkös häpee olla noin puumainen ja kankurajalkainen? Tanssikoon ken taitaa tuollaisen konttakintun kanssa! Oletko sinä prinssi ja kehtaat nelin ryömin rähmiä? Mene oppiin, prinssi raukka, tee niinkuin minä, vaikk'en koskaan ole koulua käynyt! Tyhmäpä oletkin aikalailla! Seiso tuolla loukossa ja häpee, niin seiso ja poraa! Jos minä olisin prinssi, niin puolustaisinpa miekallani kaikkia köyhiä ja hyljätyitä, jotka palelevat ja itkevät. Mutta (nauraen) puhu tuolle! Uh, sitäkin pökkelöä!
(Hän tanssii taas yksin, polkee peiliä, ottaa sen ylös, katselee kuvaansa ääneti ja muuttaa muodon näkyä.)