Köyhä, köyhä ja unohdettu!
(Hän laskeiksen nyyhkien takalle. Hanhipiika Barbra astuu sisään ja katselee Tuhkimoa.)
BARBRA.
Maata kylmää kyynelillä
Kastaa tuska tuhansilla.
Kun ne ovat tulvillansa,
Tulee Herra armollansa.
Miks' hän muuten meille sois
Lahjan pyyhkiä ne pois?
(Hän menee ja koskee Dinaan.)
Älä itke, Burgundin prinsessa! Nouse etsimään kruunuasi!
DINA (ikäänkuin heräten unesta). Sinäkö se olet, Barbra? Ann' anteeks, kun unohdin että mulla vielä on ystävä.
BARBRA. Sitä et saisi unohtaa, Dina. Jumala on lähettänyt minut sinulle suojelushengeksi. Minä olen suojellut sinun turvatonta lapsuuttasi, olen seurannut sinua maanpakoon ja ruvennut hanhipiika raukaksi saadakseni olla lähellä sinua ja yhäti suojella sinua kaikelta pahalta ruumiin ja sielun puolesta. Sinä olet vanhemmiltasi perinyt kuuman veren ja ylpeän sisun. Olen antanut sun kasvaa suuressa köyhyydessä ja monen nöyrytyksen alla, jotta oppisit olemaan hyvä, nöyrä ja kärsivällinen. Nyt tahdon sinua tutkia, tahdon nähdä mitä olet oppinut.
DINA. Miksi minua prinsessaksi nimität? Tiedäthän, että olen köyhä isätön ja äiditön lapsi, jonka Burgundin kuningatar löysi metsästä sinne heitettynä ja kasvatutti omain tytärtensä kanssa.
BARBRA. Ovatko he sinulle hyviä?