DINA. Saanhan syödä kissan kanssa eikä minun tarvitse nukkua metsässä. Mutta en tiedä, miksi minua aina viluttaa. Istun mieluimmin lämpimällä takkakivellä ja siitä sanovat minua Tuhkimoksi.
BARBRA. Sinua viluttaa rakkauden puute. Thoralla ja Superballa on syynsä vartioida sinua niinkuin kissan poikaansa. Tänään täytät viisitoista vuotta. On jo aika sanoa kuka sinä olet.
DINA. Kuka minä olen?
BARBRA. Sinä olet kuninkaanlinnassa syntynyt ja kultakehdossa nukkunut. Isäsi oli Ditrik toinen, Burgundin kuningas, ja äitisi Heloisa, Austrasian prinsessa. Äitisi kuoli kun olit vuoden ikäinen, ja isäsi meni toisiin naimisiin; hän nai voittamaltansa rosvopäälliköltä jääneen kauniin ja tylyn lesken. Tällä oli edellisistä naimisistaan kaksi tytärtä, Thora ja Superba, mutta hänen avioliittonsa isäsi kanssa jäi lapsettomaksi. Silloin äitipuolesi ryöstätti sinut pois, kun olit pieni, ja sanoi isällesi, että susi oli sinun syönyt. Isäsi uskoi sen ja otti vaimonsa tyttäret ikäänkuin omikseen. Sinua hoiti köyhä paimen; mutta kun isäsi kaatui sotaan, otti äitipuolesi sinun luokseen voidakseen paremmin vartioida sinua. Kuollessaan varotti hän Thoraa ja Superbaa milloinkaan ilmoittamasta sinulle tai kellekään muulle sinun syntyperääsi. Kuinkahan rosvon tytärten kävisikään, jos ihmisille tulisi tiedoksi että sinä olet oikea kuninkaantytär? Ymmärrätkö nyt kuka olet?
DINA (surullisesti nyökyttäen). Ymmärrän.
BARBRA. Annatko anteeksi ottosiskoillesi?
DINA. Annan, Barbra. Ovathan he antaneet minun elää. Mutta minun on vilu, vilu siitä ettei kukaan minua lemmi… ei kukaan muu kuin sinä.
BARBRA. Jumala sinua rakastaa siitä että saatat anteeksi antaa. Olet onnettomuuden kestänyt; nyt tahtoo Jumala nähdä, kykenetkö yhtä nöyrästi onnea kestämään. Varustau valmiiksi menemään kuninkaan tanssijaisiin!
DINA. Minä?… Minä?
BARBRA. Sinä. Minä toimitan sinulle sopivan puvun.