DINA. Ei, Barbra, siitä ei lähde mitään. Minä joka olen niin jolsa, tolloinen ja typerä…
BARBRA. Ole hyvä ja nöyrä, niin minä sinulle muut asiat opetan.
Hiljaa nyt!
(Kohottaa taikasauvaa.)
Arigi davolna
Miranda gidó,
Farenga chitona spumante adó.
Dina infima, mutaris in regiam!
Transflgurata fueris.
Salve, regina!
Fix!
(Sanoessaan fix koskee hän Dinaan taikasauvalla. Harmaa nuttu ja tanu katoovat. Dina seisoo yllään kuninkaallinen puku, kultanauha otsalla, mutta edelleen avoin jaloin.)
BARBRA. Terve, Dina, Burgundin prinsessa!
DINA (katselee uutta pukuaan ja nauraa nähdessään jalkansa).
Prinsessa avojalka!
BARBRA. Istu! Ei sinun tarvitse hävetä. (Hän vetää Dinan jalkoihin silkkisukat ja valkoiset silkkikengät.) Alastomat jalkasi muistuttavat alhaisuuttasi ja nämä kengät kehottavat sinua nöyryyteen. Muista että milloin vaan ylpeä ajatus nousee sieluusi tai paha sana huulillesi, silloin minä varotellen kohotan sormeni. Jos heti parannat vikasi, ei sen enempää tapahdu, mutta jos et varotuksestani huoli, olet ensikerralla hukkaava toisen kenkäsi ja toisella kertaa seisova paljain jaloin kuninkaallisessa puvussasi.
DINA. Barbra, pelkään, pelkään kovin! Älä usko, että minä aina olen hyvä ja hurskas, Barbra. Saatan väliin olla oikein ilkeä sydämessäni, vaikk'en tohdi sitä näyttää.
BARBRA. Sen tiedän; juuri siksi olen antanut sinun kasvaa halpuudessa ja köyhyydessä. Sinä olet tyttö etkä voi miekalla sotia, mutta sinä voit sankarin uljuudella sotia kaikkia sydämessäsi asuvia vihollisia vastaan.