KUNINGAS. Hiljaa! Kuvernööri Hämähäkinjalka, kuullustelkaa tuota hullua ihmistä!
HÄMÄHÄKINJALKA. Hänen majesteettinsa on kovin armollinen. No, selittäkää, rouva näsäviisas!
ILKISIIPI (lörpöttäen). Selittäkää? Selittäkää? Mitä siinä on muuta selittämistä, herra utelias, kuin että minä ensimäisenä yönä prinsessa Kielevän syntymisen jälkeen kiipesin ikkunan kautta kuninkaalliseen lapsenkamariin ja panin lapseni prinsessan kätkyeen. Eikö hän nyt ymmärrä, että morsian on minun oma lapseni ja että minä en käskemälläkään lähde pois oman tyttöni häistä? Ja koska minä en aijo antaa käskeä pois itseäni, niin aijon istua täällä, ja kun istun täällä, niin aijon istua täällä kuninkaallisen huoneen sukulaisena.
PUKS (puoliääneen). Aivanhan tuo muistuttaa Hyrrän puhetta ennenaikaan!
KUNINGATAR. Onneton! Ja minne panitte minun lapseni?
ILKISIIPI. Kuninkaan lapsen? Niin, se oli kai kuollut, luullakseni. Mitä sellaiset kurjat pienokaiset eläisivät?
KUNINGATAR. Sinä valhettelet. kurja! Sinä olet surmannut minun lapseni!
ILKISIIPI. En, niin totta kuin ratsastan luudalla; kun viimeksi hänet näin, eli hän vielä.
RAATIMIES TEIRI. Tässä on sattuma, ristiinpuhelu, otaksutaan ... sallikaa minun tuumia!
KUNINGAS. Pitäkää suunne, Teiri, ja antakaa poliisin tutkia.