– Niin, niin kertoo satu, – vastasi Syyne. – Mutta minä olen kuullut kannon itsensä sanovan, että hän oli kanto, kuten muutkin kannot. Kuinka hän olisi muutoin voinut palaa? Niin kauan kuin hän oli olemassa, asui hänessä elävä henki, joka asuu kaikissa kasveissa ja kaikissa eläimissä. Morsa, olkaamme hyviä kasvia ja eläimiä kohtaan. Älkäämme koskaan saattako murheelliseksi sitä elävää henkeä, joka niissä asuu.
[PAIMENPOJAN LAULU.]
Sävel: Honkain keskellä.
|
Yö yhä uinuvi, männikkö huojuu, Aamun poika on vuorella, oi! Järvet ne välkkyvi, kankahat kaikuu, Rastahan laulu helkkyen soi. Hoi lal la lal la laa Nyt vuoret kajahtaa! Ei kaikuun ja rastaaseen luottaa saa! Käki jo kukkuvi koivussa yllä: Muistatko tyttöä torpan tuon? Sulhonsa viipyvi vuosia kyllä Ennenkun taas onpi omansa luon! Hoi lal la lal la laa Nyt vuoret kajahtaa! Ei tyttöin ja käkihin luottaa saa. Kyynärän pitkästä mies kyllä kasvaa, Siunausta tuottavi uskollisuus. Kirves se pystyy, mut’ Jumala ohjaa. Jumalan armo on aina uus. Hoi lal la lal la laa. Nyt vuoret kajahtaa! Luojaan ja maahansa luottaa saa. |
[KUN AURINKO TANSSII.]
Oletkos nähnyt auringon tanssivan pääsiäis-aamuna?
Minä näin sen, kun olin pieni; minä näen sen vieläkin, kun olen vanha ja harmaa. Sinä et sitä usko, et! Odotas, minä kerron sinulle, millaista se on.
Se ei ole ollenkaan ihmeellistä. Jos Jumala tahtoisi, niin voisi hän antaa meidän nähdä auringonkin tanssivan, niinkuin hyttyisten auringonpaisteessa. Mutta hän ei tuhlaa ihmeitään kaikille uteliaille ja tyhmille katseille. Hän antaa ainoastaan niiden, jotka uskovat hänen voimaansa ja hänen rakkauteensa, nähdä enempi kuin toisten.
Oletko sinä nähnyt tähtien vilkkuvan? Oletko sinä nähnyt auringon tanssivan peilikirkkaalla järvellä, jossa virta käy tai maininki vyöryy?