Niin, ei sinun sentään tarvitse luulla, että tähdillä on silmänluomet, joita ne räpyttävät yöllä. Eikä sinun tarvitse uskoa, että aurinko, joka on monta kertaa suurempi kuin maa, hyppäisi harakkaa avaruudessa. Aurinko voi kyllä kauniimmalla tavalla todistaa pääsiäisestä, jolloin Vapahtajamme nousi kuolleista.
Etkös ymmärrä, että kevät on ylösnousemisen juhla, kuolleista ylösnousemisen? Silloin herää koko kuollut luonto elämään. Silloin itkevät kaikki hanget, samoin kuin paljo itkettiin Vapahtajamme haudalla. Silloin kätketään viljansiemenet multaan, kuten ikuisen elämän herrakin kerran kätkettiin hautaan. Silloin murtuvat jäät aaltojen haudoilta, kuten raskas kivi vyörytettiin Vapahtajamme haudalta. Silloin kohoaa valo kauniina pitkästä talviyöstä, kuten Hän nousi kuoleman pimeydestä. Silloin alkaa luonnon uusi elämä vihantana ja ihanana, kuten uusi elämä Jumalassa on Vapahtajamme kanssa alkanut ihmismaailmassa. Ja kaikki tämä on auringon työtä: silloin me sanomme sen tanssivan.
Tarkasta auringonsäteitä! Mistä koko maailmassa voit löytää niiden kaltaista, jotain niin hienoa, niin kevyttä, niin hellän iloista ja samalla niin lämmittävää, niin lohduttavaa, niin elähdyttävää? Ja sinä luulet, etteivät ne tanssi? Kysy pehmoisilta pilviltä, jotka kullatuin reunoin leijuvat sinisellä taivaalla! Kysy kimaltelevalta järveltä ja puiden puhkeavilta lehtisilmuilta, joiden ympärillä auringonpaiste liehuu kuin välkkyvä hopea. Kysy leivoita, kysy ensimäisiltä perhosilta, kysy tanssivilta hyttysiltä, kysy iloisilta lapsilta, jotka juoksevat poskensa punaisiksi vapaudessa ja valossa! Ne tulevat kaikki sinulle vastaamaan: – Niin, me tiedämme sen, me ymmärrämme sen, me todistamme sen: aurinko tanssii pääsiäis-aamuna. Eikös se ole silloin uuden elon aurinko? Ja sekö ei tanssisi?
AMMATTILAULUJA.
|
Mä korkeella istuen katselen vaan Mun matkallain katuja, teitä. On aisoissa hirvillä vertaisiaan Ja kenties! ylikin heitä. Kas, Kotka on tuo, Kuin vikkelä vuo, Ja Leijona toinen, mi vauhtia luo. Jo vaan Nopeaan! Hei, hei minun varsani, nyt ajetaan. Pois tieltäni joukko, kun tulen mä, hoi. Ett’ kipunat kivistä paukkaa! Nyt poikaset juoksee, min kengästä voi. Ja eukot ne pakohon laukkaa. Ptruu! Ptruu! Seiso, seis! Tuoll’ koira on ees, Kuka pienosen tieltäni poi’es veis! Vai niin, Hän on siin’! Hän elää. Hän ontuu. Ei siis olla kiin’! Nyt maalle, heleijaa! On veräjä tuo... Siis siinä kiusa jo alkaa! Mut ken tuolla tulee kuin nopea vuo? Kas, tyttöstä paljas-jalkaa! Oi, kiitosta vaan Nyt lausua saan! Ja lantti on tuossa! Hei, hei, hurrataan! Noin, noin, Ilakoin! Mä veräjät pirstoiksi silpoa voin! Mull’ Kotka ja Leijona rakkahat on Nuo korkeasukuiset, oivat. Vaan joskuspa meillä niin ikävä on Kun kestissä herramme »voivat». Mut’ pehmeän vaan Kun loimen mä saan Mun varsani ylle, niin taas varrotaan. Hehee, Helelee! Kuin prinssit, mun varsani ain’ elelee. On sydäntä meillä, mun varsani, oi! Tuoss’ kauroja sulle mä kaadan. Ken hevosta huonosti kohdella voi, Hän ruoskasta itse voi saada! On hevosella Kyll’ ajatusta Enempi kuin monella ajajalla. Jo vaan Nopeaan! Minne tie? Se on Luojalla tiedossaan! |
| Kalastaja. |
[KALASTAJA.]
|
Hei, Antti ja Martti ja Tiina ja Mai, Nyt nuotalle! Tuotte mun nuttuni kai! Mitä tekee, jos hiukkasen puhaltaa, Nyt Mikon aikana siikoja saa. Jos meri se hyrskyy Ja vettä jos tyrskyy, Niin äyskäri mukahan ottakaa! Kas nyt on mun verkkoni aalloilla noin! Sen jällehen hinata takaisin voin. Seis, nuoria tuolla te loiskuttakaa, Ei siika nyt verkosta karata saa! Ja Tiinako että Nyt pelkäävi vettä! Sä hametta nosta ja laulele vaan! Mä muistan, kun kesällä laulusi soi, Kun nuotta runsaasti kaloja toi, Ja silakat välkkyi kuin hopea vaan. Sun reipasta työtäs mä kiitellä saan. No, mitäs se luikkaa Nyt Kallea, suikkaa? Hän piankin suuttuvi Amerikkaan. Ja vaikk’ olis rikaskin Amerikka, Ja siellä lohia, silakoita, Niin ennen mä puuroni kotona syön Ja täällä teen ankaran merellä työn. Ja naureksin noita Herras-onkijoita, Kun liejussa tekevät turhasti työn. Mä merellä keinuva oon merimies, Mun purteni viikinkiretkiä ties. – On peltoni meri, sielt’ leipäni saan, Siell’ eloni pursi se keinuvi vaan. Jos purteni hukkuu Ja aalloille nukkuu, Niin pääsen mä taivahan satamaan. |
| Tuttemuj. |