– Kyllä, mutta, –- sanoi Matti, – sillä niin ja niin paljo sinä tänne toit.
Matti oli itsepäinen. Ja mitäs Petter rupeaisi kinastelemaan, koska hän sai enempi? Mutta se, joka oli suutuksissaan, oli myllärin Maija.
– Kuuleppas nyt Matti, – sanoi hän ukolleen, sinä olet niin typityhmä, että sinä voit syödä lusikan puuron mukana. Miksi sinä lahjoitit Petterille kapan jauhoja, kun ei hän niitä tahtonut ottaa?
– Koska ne oikeuden mukaan olivat hänen, – sanoi Matti viattomasti.
– Hänen ja hänen? Sinun ne olivat, koska ei hän tahtonut niitä ottaa. Tulee aina pitää puoliaan, tulee olla ovela.
Matti ihaili Maijan tavatonta ymmärrystä. Hän piti kyllä puoliaan, hän oli ovela, hän! Mutta eräänä päivänä valitteli hän:
– Rotat syövät meidät kokonaan.
– Eivät ne ole minuun koskeneetkaan, – sanoi Matti.
– Ne syövät kaikki mitä meillä on, – selitti Maija.
– Yöllä ovat ne syöneet reijän Mikkolan säkkiin.