KOLMAS HALTIJA.
Tuo vuori on mun.
Kas, isäni kun
On kääpiö vainen
Ja äit’ keijukainen.
Mä kultia sain
Noin vaan hatullain.
Ne leskelle kannoin –
Näin köyhälle annoin.
| Metsän kuningas. |
TELLERVO.
Mä pensahikossa
Näin jänösen heikon,
Ja verta vuoti tuon
Jalasta veikon.
Mä rientäen juoksin
Nyt sairahan luoksi,
Mä sidoin ja hoidin
Ja haavoja voidin.
Näin apua annoin,
Ja lopuksi vielä
Hänet kotiin kannoin.
NYYRIKKI.
Kas, hangessa tuolla
Mä näin mehiläisen,
Mi koht’ oli kuolla.
Mä otin tuon jäisen
Ja säälien kannoin,
Mä huulilla hengiten
Lämpöä annoin.
Se virkosi, pienoinen.
Sit’ yhä suojaten
Panin sen povellen’.
TUULIKKI.
Tuoll’ orava oksalla
Iloisna rapsoi,
Mutt’ pyssymies metsässä
Nuolia kapsoi.
Mä myrskynä saavuin
Ja miestä mä löin,
Ja särin sen nuolen.
Sitt’ tuskin ja töin
Taas piilohon puikin,
Jo metsähän luikin.
METSÄSTÄJÄ.