Kuullos, rouva ihanainen,
Metsän maammo kaunokainen,
Kuullos tuota tyttö nurjaa,
Minua hän petti kurja;
Multa vei hän saalihini.
Lyö nyt häntä mielikseni,
Anna vitsan koivupuista
Pehmitellä ilkiluista,
Ettei toiste miestä pilkkaa! –
Vyölläsi sun kullat kilkkaa,
Avainkimppu helisevi,
Rikkauttas muistelevi.
Avaa aarre Tapiolan,
Anna metsäonni mulle!
Salli palvelijas soman
Soitatella iloks’ sulle,
Soitatellen viekoittaa,
Metsän karjaa kuljetella
Ympäriltäs tähän tiehen,
Onneks’ tämän metsämiehen.
MIELIKKI.
Pyyntös täytän mielelläni!
Metsänpiika, pikkarainen,
Käske karja kaikenlainen,
Sudet, karhut, teiret, metsot,
Kyyhkyt, kotkat, ketut, osmot; –
Ilvekset ja jänöt kanssa
Olkoot vielä saaliinansa.
(Metsänpiika puhaltaa koolle metsän eläimet.)
METSÄSTÄJÄ (ampuen eläimet, jotka kaatuvat hänen nuolistaan).
Metsänruhtinatar, sua
Ylistän, ett’ autoit mua,
Lahjas annoit runsahasti,
Kaikki kaadoin mieluisasti.
Nyt saa riemu tupahamme,
Pian pannut pihisevät,
Pian juomat kihisevät,
Pienimmätkin elukkamme,
Kärpänen ja heinäsirkka,
Tänään nimeäsi virkkaa,
Mielikkiä muistelevat,
Onneksesi huutelevat!
MIELIKKI.
Luuletko sä, metsämiesi,
Että surmaa tuopi tiesi?
Metsän nä’yt pettää voivat
Metsämiehet vallan oivat.
Ennenkuin sun paistis paistuu,
Nousee kaikki kaatamasi,
Metsänriista ampumasi
Jaloillensa; hallussani
Ovat jälleen ominani!
(Hän antaa merkin Metsänpiialle, joka puhaltaa pilliin. Kaatuneet eläimet heräävät eloon ja hyppelevät iloisina ympäri).
METSÄSTÄJÄ.