Matkakumppalit.
"Miks vingut noin? Suus kiinni, irvihammas!"
Sialle lihavalle lausui lammas.
Kun sika huusi, koska väkisin
He kartanohon vietiin kumpikin.
Näin sika vastas: "Miks nuo sanat päästät?
Sä, matkakumppalini, nahkas säästät.
Sä syliin joudut, villas keritään.
Sä jälleen vapahaksi päästetään.
Mä, raukka, kelpaan pöystiks ainoasti.
Mä tapetaan. Siis huudan haikeasti.
Lihani annan mä, sä villas vaan.
Huomenna paistina jo olla saan."
Kissa ja tyttönen.
Tyttönen. Kissa, et kynsiä saa mua noin.
Käpäläs näinkö mä saada voin.
Et saa kintaist' okia näyttää.
Kissa. Minkä sä vaadit, tahdon ma täyttää.
Tyttönen, muista, et myöskään saa
Sä mua noin kovin kouristaa.
Vieläkin kourasi tyttönen.
Pahaa taas teki kissallen.
Kissa nyt kynsäsi uudestansa.
Vuosipa Vertä jo virtanansa.
Pahaa ei aikonut kumpikaan.
He oli ystävät ainiaan.
Kolmas Luku.
Linnuista.
Tuolla akkunassa riippui ei kauwan aikaa sitten lintuhäkki. Siinä asui wiheriäwarpunen, jonka sain werkolla metsässä. Kewäimen tultua alkoi se wisertää. Ymmärsinpä sen pyrkiwän ulos wapaasen ilmaan. Sanoin sille: mitä annat minulle, jos päästän sinun irti? Se wastasi: sano mitä tahdot.
Minä sanoin: kutsu tänne kaikki linnut, jotka lentäwät metsissä. Kutsu tänne kaikki ne, jotka uiwat wedessä. Jos woit luwata minulle sen, pääset wapaaksi.