Niityillä kasvaa lukemattomia metsäkukkia. Siellä näkee heti keväillä sinivuokon ja valkovuokon ja säynäskukan ja lehmänkieli-kukan. Sittemmin kesällä saadaan poimia orvokkeja, voikukkia, sinikelloja ja nurmineilikoita. Pellossa kasvaa sinikauno ja aurankukka. Vedestä saadaan valkeita lummekukkia ja keltaisia lummekukkia. Mahdoton on niitä kaikkia luetella. Mutta yhtä en voi olla mainitsematta. Metsässä kasvaa mäntyin juurilla pieni sirkkusenkello eli linnea, joka on saanut nimensä kasvien järjestäjästä, suuri-arvoisesta Linné'estä.
Kerran poltin käteni tuossa pahassa nokkosessa. Menin kotiin sitä valittamaan äidilleni. Äiti istui kutomassa. Elä ole milläsikään, sanoi hän. Nyt kudon kaunista liinaa teille kaikille. Mistä on kudottava? Se on pellavalangoista, joita sisaresi kehrää rukilla. Mistä ovat langat? Ne ovat pellavista, joita isäsi on saanut pellosta. Hyvin kauniina kasvavat ne siinä pienine sinisine kukkineen. Syksyllä nykimme ne ylös juurineen. Sitten liotamme ne vedessä. Sitten loukutamme ne, niin että päistäreet varisevat pois. Sitten häkläämme ne niin että tappurat lähtevät pois. Sitten harjaamme ne. Niin ovat ne valmiina kehrättäviksi. Mutta isällä on hamppuakin, joka on nokkosen näköistä. Hyvin lujia kuituja saadaan hamput lioitettua ja loukutettua. Köydenkehrääjä tekee niistä lujimpia köysiä, ja niistä kudotaan säkkivaatetta ja purjevaatetta.
Menemmepä nyt niitylle ja leikittelemme ruohokossa. Siinä on suuri joukko monellaisia kasvia, joilla kaikilla on onsi nivelikäs korsi ja pitkät kaitaiset lehdet. Siinä on simakettä eli hajuheinää, joka haisee niin hyvältä heinäladoissa. Siinä on hiirenhäntäheinää ja puntaripää-heinää ja kastikasta ja nurmikasta. Nämä kaikki ja muut yhteensä ovat sinä pehmeänä viheriänä heinikkona, jota isä niittää viikatteella ja äiti haravoipi ja kaikki sitten kantavat eli hevosella ajavat latoon. Rannalla kasvaa saraheinää ja niittyvillaa valkeine untuvineen, ja ruokoa, joka niin nöyrästi kumartelee jokaiselle tuulen löyhäykselle. Mutta tuolla vedessä seisoo pehmeä kahila, josta mattoja letitetään.
Aivan usein on meillä vastusta rikkaruohosta pellolla. Narsku tukkeupi siihen halukkaasti, ja ohdake tahtoo alinomaa kasvaa uudelleen, vaikka sitä nykitään juurineen pois. Ukonkaurakaan ei ole siinä mieluista, ja juolas juurtuu alinomaa puutarhan penkkiin. Mutta saviheinän ja vesinenätin kitkemme helpommasti pois.
Missä sellaista ruohoa kasvaa, jota heiniksi niitetään, siinä on niitty; mutta jossa kasvaa jyväkasveja, siinä on pelto. Mitä ovat jyvät? Ne ovat siemeniä useista hyvistä kasveista, jotka kuuluvat ruohoihin. Isä kylvää syksyllä ruista peltoonsa. Silloin kasvaa kylvöstä pienoisia oraita. Talvi tulee, lunta sataa, rukiin laihon peittää lumi. Se ei kasva, se ei kuole; se odottaa aikaansa. Kevät tulee, kesä lämmittää. Silloin käypi ruis tähkään; silloin hedelmöivät tähät. Silloin hedelmöityvät ne, joka merkitsee että siemenjyvät kasvavat tähkissä, ja sitten tuleuvat ne. Silloin mennään pellolle, leikataan ruis sirpillä, sidotaan lyhteisin, pannaan kuhiloille, kuivataan auringon paisteessa ja puidaan riihessä. Ruumenet eroitetaan pois, oljet pannaan tallelle, jyvät jauhetaan myllyssä, ja sitten leipoo äiti jauhoista kaunista leipää ja keittää parasta puuroa. Hyvin iloista ja hyvää on pellolla tehdä työtä.
Mutta ohrat kylvetään keväillä, ja kuitenkin ennättävät ne valmistua syksyllä leikattaviksi. Puitua käytetään ne ryyneiksi eli tehdään maltaiksi, ja niistä pannaan olutta ja sahtia. Mutta ei ole oikein polttaa tätä hyvää Jumalan lahjaa paloviinaksi. Kaurat käytetään osittain ryyneiksi, ja jäänös annetaan hevosille ruuaksi. Nisua kylvetään harvoin; nisujauhot tuodaan enimmästi Venäjältä, ja sitten saadaan nisuleipää. Tattaria ei myös kylvetä paljo; mutta tattariryynit me kyllä tunnemme. Riisiryynit ja mannaryynit tuodaan muista maista, joissa sellaisia jyviä kasvaa.
Vieläkin näin jotakuta, joka kuului ruohoihin. Kaupungista ostin vapoja, jotka olivat ulkomaan rytejä eli ruotoja, joita isä halkoi kaiteisin piduiksi. Ansarissa nä'in kallista sokeriruokoa, joka kasvaa lämpimissä maissa. Sen mehusta keitetään sokeria, siirappia ja ruskeaa sokeria. Mutta nyt on alettu keittää sokeria juurikasveista, joita täälläkin on, ja ne ovat valko-juurikkaita.
Kukattomista kasveista.
Kokonaisen kesän odotin sananjalkasia kukkiviksi. Mutta ne olivat alinomaa samallaisia eivätkä kukkineet koskaan. Sen sijaan saivat ne takapuolelle lehtiään pieniä siemeniä, jotka olivat hiekan laisia. Samallaisia siemeniä näin kortteissa, jotka kasvoivat märässä maassa. Päätinpä katsella sammalia, jotka kasvavat kivillä. Näi'n sekä rahkasammaleen että pehmeän karhunsammaleen ja seinäsammaleen, jolla tukitaan hataroita seinänrakoja. Näinpä muitakin aivan hienoja sammalia, jotka olivat puunkuoren laisia eli kuin ohuet paikat. Sellaisia sanotaan jäkälöiksi. Niihin kuuluvat puiden naavat, jotka riippuvat kuin pitkä parta havupuiden oksissa. Sellaisia ovat kangasjäkälä, josta leivotaan leipää katovuosina, ja poronjäkälä, jota poro kaivaa lumen alta, ja kiventiira, jolla äiti painaa villalankojaan ruskeaksi. En voinut nähdä niissä kukkia, mutta näin niillä olevan siemenet pienissä koteissa.
Merellä soudellessani tarttuivat aironi usein meriruohoon, jota kasvoi pitkissä varsissa ylös meren pohjasta. Sellaisia oli monta lajia, ja niitä kutsuttiin hauroiksi, ja sellaista oli siinäkin viheriäisessä aineessa, joka kokoupi veden pintaan seisovassa vesilammikossa. Kaikkia näitä kutsuttiin leviksi, ja niillä olivat siemenet, mutta ei kukkia.