Sellaisen matkakertomuksen jälkeen pidetään matkustaja takaisin tulleena, kutsutaan tupaan ja kysytään, miten Hymylässä nykyään voidaan. Hän kertoo sitten jotakin, mitä mieleen johtuu, esim. kuinka siellä keitettiin puuroa kirveellä ja hakattiin puita padalla, kuinka lehmät leipoivat leipää ja naiset olivat kytkyessä navetassa j.n.e. Nyt hän on vapaa rangaistuksestaan, saapi palata paikallensa seuraan ja sitten itse ruveta arvuuttelemaan toista, joka vuorostaan saattaa tulla rangaistukseen tuomituksi, jollei voi arvata. Ei kukaan tahtoisi mielellään lähteä Hymylään, ja kaikki koettavat jännittää älyään sekä arvaamaan että muistamaan vanhoja arvoituksia ja myös keksimään uusia. Vieraan ei ole niinkään helppo saada näitä harjaantuneita arvoitusten arvaajia Hymylään; paljon helpommin hän voipi itse saada kunnian päästä sinne. (Elias Lönnrotin mukaan.)
Seuraavat arvoitukset olkoot tässä näytteenä:
1. Kultaa kujaset täynnä, hopeata tanhuaiset, eik' ole omistajata?
2. Kädetön, jalaton, seinää nousee, kiukaalle pääsee?
3. Aitta alla, mylly päällä, tihku viita myllyn päällä?
4. Akka loukossa, sata hammasta suussa, puree eikä niele?
5. Ei huku vedessä, ei pala tulessa, eikä mahdu maan rakoon?
6. Elää maailman alusta maailman loppuun asti, ei koskaan viidettä viikkoa näe?
7. Lahdet kaidat, niemet pitkät, kalliot nenässä nienten?
8. Pojat sotaa käyvät, isä vasta syntymässä?