— Hyvin tehty, paljon voitu.
— Ei aika miestä odota.
— Ei mies nimellä elä.
— Kun on olutta, niin on ystäviä.
— Ei koirakaan kotiväkeä hauku.
— Ei syvästä kaivosta vesi lopu.
— Ei taito ole taakaksi.
— Ei tuki suovaa alenna.
— Ain' on laiska aikehessa.
— Ei yksi kauan naura.
— Humalassa on rikkautta.
— Älä karhua vitsalla lyö.
— Huono vahti tekee monta varasta.
— Ei kysyvä tieltä eksy.
— Joka kauan elää, se paljon näkee.
— Auta miestä mäessä,
älä mäen alla.
— Ei kaunis kaskelle jouda,
vereväinen viertämähän.
— Etehen elävän mieli,
kuollut taakse katsokohon.
— Harvoin syötti harva verkko,
silloin suurilla kaloilla.
— Älä ennen vanhaa moiti,
kuin uuden tavat tunnet.
— Ken pahat hyviksi saapi,
Suomen suot se siltoaapi.
— Kierrä minut, älä kiroa,
sanoi kivi kyntäjätä.
— Eipä sitä koira purrut,
jonk' on laki langettanut.
— Ei salli savinen pelto
koreata kyntäjätä.
— Kell' ei kummaa suurempata,
kummeksikoon juopunutta.
— Ehdon valta ahvenella,
ottaa onkeen, jos tahtoo.
— Eipä meri siitä pilau,
jos koira laidalta latkii.
— Terävä tekevän veitsi,
tylsä veitsi tyhmän miehen.
— Omat maat on armahimmat,
omat metsät mieluisimmat.
— Miehen on mela kädessä,
Jumala venettä viepi.
Muita sananlaskuja.
— Sanasta miestä,
sarvesta härkää.
— Ennen mies maansa myöpi,
ennenkuin sanansa syöpi.
— Ilta aamua viisaampi.
— Ei suuret sanat suuta halkaise.
— Huuto on hädän veli.
— Isännän askeleet pellon höystävät.
— Tyvestä puuhun noustaan.
— Kärsivä kaikki voittaa.
— Ei susi koiran kuolemata itke.
— Ennen vettä veljeltä kuin vieraalta olutta.
— Aikoja on se kuollut, joka itseänsä moitti.
— Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
— Kiitä muille muita maita,
itselle omia maita.
— Ennen lyhyt rikan maasta,
kuin pitkä tähden taivaasta.
— Ei se ole mies, joka viran saa,
vaan se, joka sen pitää.
— Akka tieltä pyörteleikse,
ei uros pahanenkana.
— Hyvä lintu on harakkakin,
kun sen harvoin näkee.
— Tie ei tiedä kävijätänsä,
eikä leipä syöjeänsä.
— Ei niin kauan ole hätää,
kun on vielä viime keino.
— Antaa hyvä vähästänsä,
paha ei paljostansakaan.
(Elias Lönnrotin mukaan.)
81. Suomalaisia arvoituksia.
Jos suomalaisia sananlaskuja on monta tuhatta, niin ei ole arvoituksiakaan vähemmän. Kansa rakastaa suuresti tätä älykästä ajatuksilla leikkimistä, jolla lasten ymmärrystä pienestä pitäen totutetaan johtumaan tutusta asiasta tuntemattomaan. Senvuoksi käytetäänkin rangaistusta sille, joka ei arvaa määrättyä lukua arvoituksia. Kun perhe pitkinä syys- ja talvi-iltoina istuu koolla tuvassa, on joukossa tavallisesti joku arvoitusten taitaja, joka koettelee toisia, ja jos siinä on joku, joka ei osaa arvata kolmea arvoitusta, niin lähetetään hänet Hymylään. Tämä näyttää olevan jokin ilvepaikka, jossa joudutaan kaikenlaisen pilan alaiseksi. Koska muutamia arvoituksia saattaa selittää monella tavalla, syntyy joskus riita siitä, onko rangaistusta käytettävä, ja moni ilmoittaa jo alussa, ettei hän ota lähteäkseen Hymylään vähemmältä kuin kuudelta arvoitukselta.
Jos nyt joku ei ole osannut arvata, ja vain yksi määrästä enää uupuu, kuiskaellaan hänestä: "Aha, joko alkaa silmät Hymylään päin kääntyä." Kun määrä on täysi, alkaa arvuuttaja luetella kaikki ne arvoitukset, jotka ovat jääneet arvaamatta, ja sanoo jokaisen arvoituksen jäljestä:
"Hyys, hyys, Hymylään, kun et sitäkään tiedä!"
Rangaistuksenalainen puetaan nyt niin hullunkurisen näköiseksi kuin mahdollista ja lähetetään Hymylään, mikä tapahtuu siten, että hänet käsketään pois tuvasta. Sitten kerrotaan, millaisen vastaanoton ja kestityksen hän saa Hymylässä. Hymylän lapset käsketään katsomaan, mitä koirat haukkuvat, ja he tuovat vastauksen, että on tulossa ryysyinen tolvana, jolla on hiiri hevosena, kissa ajajana, rikkinäinen kapusta rekenä j.n.e. Hymylän emäntä pudottaa säikäyksissään lieteen vasta leivotun leivän; toinen kaataa vetelän veliinsä vieraan silmille. Tämä kun nyt tahtoo pestä silmänsä, niin hänelle annekaan tervasanko, minkä jälkeen häntä neuvotaan pyyhkiytymään höyhenpuolikossa, ruumenhinkalossa ja nokisiin kodan orsiin. Hymyläiset kysyvät, mitä uutta maailmalta kuuluu, ja kun hänellä ei ole muuta kertomista kuin nuo arvaamatta jääneet arvoitukset, kummastelevat hymyläiset sellaista raukkaa, ja sitten viimein luvataan hänelle ruoaksi likavettä, perunankuoria, kalanruotoja, homehtunutta leipää ja muuta sentapaista.