Maan ja kansan kuvia.
1. Maisema Savossa. 2. Talonpoikais-väkeä Vaasan seuduilta. 3. Helsingin satama. 4. Kalastajan mökki Tammisaaren kaupungin saaristossa. 5. Tyynen aikana Ahvenan laivassa. 6. Turun linna ja Auran suu. 7- Imatra. 8. Talvi-ilta Somerossa. 9. Porvoon kaupunki. 10. Maisema Pirkkalassa. 11. Jääsken kirkkotiellä. 12. Viipurin kaupunki. 13. Kaskimaa Iisalmessa. 14. Pentti Lyytinen lukee runojansa Savossa. 15. Tammisaaren kaupunki. 16. Metsäseutu Hauhossa. 17. Paja Turun lähistössä. 18. Hämeen linna. 19. Maantie Tampereen seudulla. 20. Iltahetki Aurajoella. 21. Maantali. 22. Yksi Roineen selkä. 23. Salainen viinanpoltto-kota Loviisan saaristossa. 24. Tampereen kaupunki. 25. Imatran alku. 26. Juustilan sulku. 27. Savon linna ynnä osa Savonlinnan kaupunkia. 28. Varkauden koski. 29. Lohipato Vuoksessa. 30. Loviisan kaupunki. 31. Silakanpyynti Uudenmaan saaristossa. 32. Silakan suolaus. 33. Kuopion kaupunki. 34. Laatokka. 35. Kotiin-tulo linnunpyynniltä. 36. Mikkelin kaupunki.
Loppusanat.
Maa.
Valtameren vallitsija kerta istui koralli-istuimellansa, jaellen myötäjäisiä tyttärilleen. Aasia-tyttärellensä hän soi vallan valtikan, Afrikalle auringon kultakruunun, Amerikalle hempeyden ja hedelmällisyyden, Austraalialle Ahtolan aartehet. Mutta kun tuli Euroopan, pesän kuopuksen, vuoro, ei ollutkaan isällä enää mitään eri-lahjaa annettavana. Ottipa hän siis kourallisen kaikkein toisten tytärtensä lahjoista ja levitti sen Euroopan syliin, tällä tavoin suoden nuorimman tyttärensä osaksi lahjain moninaisuuden.
Kaikki tyttäret sitten joutuivat naimiseen vuorikuningasten kanssa, ja heistä sukeutui monta monituista maata sekä kansaa, joille jokaiselle on tullut omaksi joku osa peri-emänsä perinnöstä.
Mutta Pohjolan Hiisi oli kosinut kolme valtameren vallitsijan tyttäristä ja saanut rukkaset. Siitä vihastuksissaan vaati hän heitä valtoihinsa toisella tavalla, sanoen että he muka olivat hänen perintö-orjiaan. Johonkin määrään saikin hän tämän vaatimuksensa täytetyksi kahden tyttären suhteen: hän kiinnitti kahleihinsa kolmannen osan Aasia-kuningattaresta ynnä myös Amerikka-kuningattaren hartiot. Mutta kun hän samalla tavoin myös pyysi Eurooppaa valtoihinsa, ojensi Valtameri molemmat väkevät käsivartensa, syleillen ja suojellen niillä tytärtään. Ja oli hänen oikea käsivartensa, Välimeri, niin väkevä ettei siihen Pohjolan kahle pystynyt; vasempaan käsivarteen, Itämereen, kahle kietoutuu joka vuosi aina vähäksi aikaa, vaan katkean sitten jälleen, koska käsivarren suonet vihasta ovat paisuneet.
Eurooppa-kuningattarella oli monta lasta, ja muutamana päivänä kokoutti hän heidät kaikki ympärillensä, jakaakseen isänsä lahjat heidän kesken. Pyysipä silloin Espanja itselleen tulisen Xeres-viinin, Franska vaahtoilevan sampanjan, Italia hyvänhajuiset apelsiini-puut, Kreikka laakerin, Saksa renskan-viinin, Venäjä nisut, Englanti meren helmet, Tanska pyökkipuun, Norja silli-kalan, Ruotsi raudan, ja niin kukin mitä paraaksi katsoi. Mutta ta'impana joukossa seisoi vielä yksi tytär, joka ei ollut pyytänyt eikä saanut mitään. Ja puhui Eurooppa-kuningatar hänelle nämät sanat:
"Miksis seisot sinä, Suomi-tyttäreni, syrjässä, etkä pyydä mitään äitiltäs?"
"Jalo kuningatar", vastasi kaino impi Pohjan rajoilta, "mitä mielimmin haluaisin, sen olet jo lahjoittanut siskoilleni Etelässä. Minunkin olisi tehnyt mieli saada päivä pitkän yöni valaisemiseksi." — —