Niin lausuttuaan hurskas mestari pani kätensä ristiin ja seisoi hetkisen rukoukseen vaipuneena. Sitten hän palasi jälleen äsken katkenneeseen puheeseen, joka koski pyrstötähtiä ja virvatulia, jatkaen aivan samasta kohdasta, mihin oli pysähtynyt.
— Kolmanneksi — niin hän puhui — tämä meteorituli palaessaan ja joka päivä koko avaruuden liikunnosta joutuessaan maan ja ilman ympärille kokoaa ja vetää itseensä ilmasta luonnolliset nesteet, jotka ovat sinne nousseet sateen ja kasteen synnyttämistä varten, hävittää ne ja kuumentaa ilman. Siitä taas tulee kuivuus ja kovat poudat, jotka maan kasvulle ja ihmisille ovat vahingolliset. Siksipä siitä seuraa katovuodet ja nälkä ja kalliit ajat. Edelleen siitä seuraa, että pyrstötähtien vapores, ollen myrkylliset osaksi itsestään, osaksi maan omasta myrkystä, minkä se hamasta ensimmäisestä kirouksesta on perinyt, siittävät itsestään vahingollisia eläimiä ja syöpäläisiä, myrkyttävät itsellänsä ilman, niinkuin pieni myrkkypisara, kaadettuna koko aamilliseen viiniä, myrkyttää viinin kokonansa. Sen vuoksi kaikkinaiset eläimet, joiden on ilmasta elätettävä itsensä ja jotka vetämällä itseensä ja poistamalla hengittävät ulos kuumaa ilmaa ja vetävät sisään kylmää kaiken elämän virvoitukseksi, tulevat saastutetuiksi, ja siitä tulevat kaikenlaiset taudit ihmisiin ja eläimiin, niinkuin rutto ja polttotauti, rintatauti tai muut yleiset kulkutaudit, jotka liikkuvat samaan aikaan monessa maassa, niinkuin rintatauti anno 1580.[3]
Luultavasti olisi oppinut ja hurskas mies tällä tavoin unohtaen ajan kulun pitänyt kahdelle kärsivälliselle kuulijalleen esitelmänsä senaikuisen luonnontieteen alalta aina aamunkoittoon asti, ellei kolmas kuulija olisi pannut sitä vastaan vastalausetta äänekkäällä kuorsaamisellaan. Anna emäntä herätti jotenkin tuimasti nuotiolle nukkuneen sotilaan, ilmoitti, että lyhdyn kynttilä on loppumaisillaan ja ettei hän puolestaan aio seisoa enää tässä sumussa yskää ja nuhaa saamassa. Sakea mereltä noussut usma, joka peitti tähtitaivaan ja jonka tietysti meteori oli saanut aikaan, teki sen, että hänen sanansa otettiin kuuleviin korviin — muussa tapauksessa niillä tuskin olisi ollut mitään vaikutusta. Ja niinpä he lähtivät neljän astumaan asuinhuoneelle päin, silloin tällöin kompastellen kiviin.
On neroja niin monipuolisia, voimakkaita ja selkeitä, että he ovat yhtä perehtyneitä aineellisen elämän kirjaviin pyrkimyksiin ja ponnistuksiin kuin hengen ja aatteiden yliaistillisiin maailmoihin. Mestari Sigfrid Aronus Forsius, Suomenmaan ensimmäinen kuuluisa tiedemies, jota Messenius aikoinaan sanoi "meidän verrattomaksi matemaatikoksemme", näyttää tarkemmin tunteneen tähtien kulut kuin ne ilmiöt, jotka lähinnä vaikuttivat hänen jokapäiväiseen elämäänsä, ja vaikka hän tarkasteli luonnon merkkejä ja ennusteli valtakuntain häviötä, niin ei ole luultavaa, että hänellä oli vähintäkään aavistusta siitä, millainen hänen musta takkinsa oli ja minkä verran oli aitassa jyviä tai kuinka paljon oli tuloja Tammisaaren kirkkoherranvirasta. Sellaisissa tieteen ulkopuolella olevissa asioissa hän oli lapsi, joka tarvitsee hoitajatarta, ja semmoinen oli hänellä vaimossaan Annassa, jota kiittämätön jälkimaailma niin vähän tuntee, ettei enää varmaan tiedä hänen nimeänsäkään. Hän kulki kenenkään huomaamatta tietään hävinneenä miehensä loistoon, ja hänet tunsi ainoastaan Hän, joka tutkii kaikki sydämet; mutta ilman tuota vaimoa ei monta kovaa kokeneella miehellä varmaankaan olisi ollut palvelijaa, joka olisi häntä hoitanut, eikä olkipielusta, johon hän olisi saanut nojata harmaan päänsä.
Kun Sigfrid mestari vaimonsa harmiksi vielä myöhään illalla toi saksalaisen tohtorin lukukammioonsa selittääkseen hänelle taivaan tunnusmerkkejä, jotka muka tiesivät, että pian on syttyvä suuri, yleinen ja pitkällinen sota Euroopan sydämessä, ei Anna emäntä uskaltanut vastustella. Hän päätti mielessään, ettei tuo seurustelu kestä kauan. Hän toimitti pois Iivari Pärttylinpojan — joka siitä olikin erittäin hyvillään — luvaten itse saattaa muukalaisen hänen asuntoonsa, ja istahti sen jälkeen sukankutimineen niin lähelle kamarin hataraa ovea, että hän helposti kuuli joka ainoan sanan, mitä sisässä puhuttiin. Eipä hän olisi ollut niin oppineen miehen vaimo, ellei hän olisi ymmärtänyt latinaa, milloin sitä piti ymmärtää.
Molemmat miehet olivat noin tunnin ajan olleet syventyneinä keskustelemaan astrologiasta, kun Sigfrid mestari epäämättömänä todistuksena tähtien vaikutuksesta sattui mainitsemaan vuoden 1605:n Kerkholman tappion, jonka hän oli ennustanut.
— Niin — huomautti tohtori — kaikki taivaan vallat ovat ilmeisesti tuominneet tyrannillisen ja petollisen Kaarle herttuan sekä hänen sikiönsä häpeälliseen häviöön. Itse hän ei pitkää aikaa saanut nauttia laillista kuningastaan vastaan nostamansa kapinan hedelmistä. Hänen poikansa, herttua Kustaa Aadolf, on saanut kuritusta tanskalaisten kädestä, hänen sukunsa on syösty Venäjän valtaistuimelta, ja ennen pitkää on laillinen kuningassuku jälleen hallitseva Ruotsin valtakuntaa.
Mestari Sigfrid vastasi kummastuneena, mutta tyynenä, ettei hän viiteentoista vuoteen ole tiennyt muista Ruotsin herttuoista kuin Kaarle Filipistä ja Juhanasta, Itägöötanmaan herttuasta. Ja koskei arvoisa vieras näyttänyt varsin hyvin tuntevan ikivanhan Ruotsin valtakunnan kuninkaankaarta ja oikeusoloja, niin otti Sigfrid mestari selittääkseen, että tässä valtakunnassa oli kunnioitettu hallitsijana ankaraa, oikeudenmukaista ja valtioviisasta Carolus nimistä kuningasta, joka oli yhdeksäs sen niminen kuningas Johannes Magnuksen valtakunnanhistorian mukaan, ja sen jälkeen nuorta kuningasta Gustavus Adolphusta, toiseksi nimitettyä, jonka Jumala oli monella jalolla lahjalla siunannut ja jolle Herra taivaan ja maan hallitsija suokoon pitkää ikää ja onnellisen hallituskauden. Mitä taasen tähtien vaikutukseen tulee, ei Sigfrid mestari tahtonut olla mainitsematta, että kaiken tähtitiedon verraton mestari, hänen oma suuri opettajansa Tyko Brahe, jonka sielulle Jumala taivaissa iloa antakoon, jo anno mundi 1572 oli Cassiopean tähtisikerössä ilmaantuneista erikoisista merkeistä havainnut, että Suomessa oli syntyvä ruhtinas, jonka taivasten Herra oli edeltäpäin määrännyt suureksi sankariksi ja kansain pelastajaksi, varsinkin siitä ahdistuksesta, jonka painostamana puhdas evankelinen oppi vielä oli monessakin paikoin sekä Saksassa että muissakin maissa. Siitäpä syystä, ja koskei Sigfrid mestari muuta voinut käsittää kuin että tähdet sillä olivat tarkoittaneet nuorta ja siunattua herraa Gustavus Adolphusta, joka tosin ei ollut syntynyt Suomessa, mutta kumminkin Suomen suuriruhtinaana ollen oli ikäänkuin providentia divinasta tullut tämän maan alkuperäiseksi asukkaaksi ja sen oikeaksi kansalaiseksi, niin oli siitä jokaiselle selvää, että taivaan voimat ja vallat erikoisesti cura et favore pitivät huolta juuri tästä kuningassuvusta ja olivat ikäänkuin praedestinoineet sen mitä suurimpiin ja mainehikkaimpiin toimiin pro salute gentium toisin sanoen: kaikkien kansain kristilliseksi onneksi ja menestykseksi.
— Sanotaanpa kuuluisan Tyko mestarin myöhemmin arvelleen, että tähtien tarkoittama sankari on syntyvä Venuksen, Jupiterin ja Marsin conjunctionin aikana, ja semmoisella hetkellähän juuri syntyi nuori Vladislaus, Puolan prinssi. Ja hän se nähtävästi on koko maailmassa jälleen paneva voimaan oikean kristinuskon, puuttui puheeseen tohtori rohkea hymy huulillaan.
— Erehdytpä, korkeasti oppinut confrater, vastasi Sigfrid mestari kylmästi. — Tyko Brahe ei ole ikinä mitään semmoista sanonut. Ja jos hän olisikin sanonut, niin ei se olisi tarkoittanut Vladislaus prinssiä, joka on syntynyt Saturnuksen vaikutuksen alla, ja vaikkapa vihdoin kaikki olisikin, kuten sinä arvelet, niin ei Vladislaus prinssi voisi oikeata kristinuskoa palauttaa, koska hän itse tunnustaa pimitettyä ja hyljättävää paavin oppia.