Von Dahlen kumartui alas, katseli tarkasti vanhusta ja sanoi vihdoin liikutetulla äänellä:
— Sinä olet oikeassa, Lotta, rakas isoäitimme nukkuu, mutta hän ei enää herää tässä maailmassa. Jumala, joka on kovasti häntä koetellut suruilla, on lopuksi antanut hänelle autuaallisen kuoleman. Hän on lopettanut elämänsä juoksun ylistys huulillaan ja rauha sydämessään.
Ja kaikkien silmät kyyneltyivät: mutta nämät kyynelet ylistivät
Jumalaa.