Siis tied' en neuvoa, jos te mun isäni, mi vadin täyden kaks, kolm' kertaa pistätte, jos esimerkin vuoks edellä tahdo ette nyt torvin astua. Te sentään suostunette?
TOINEN MUNKKI.
Ma, jolla riisi on, ripuli, ahdistus, ma pillipiipariks!
HIERONYMUS.
Jos uskon pelastus ei teille kallis oo, lie toki kyökki linnan. Marttyyrin glooria! voi kuolla vuoks sen linnan.
ANSELM.
Te, veikko, taistelkaa! Me rukoilemme. Oi,
surkeutta suljettuin! Holveissa linnan, voi,
kakstoist' on nelikkoa kultaa, enempi vielä,
kaksioista ynnä puol' ja siihen lisäks siellä
ehtoollispikarit ja pyhäinjäännökset
ja alttar' liinamme nuo kultakirjaiset.
Ja tämän kaikenko saaliiksi Ruotsi saa!
Ah, ennen tahtoisin ma itse haudattaa.
(Itkien.)
Se sielun uskovan voi murheelliseks tehdä.
HIERONYMUS.
Kenties on keinoja, ne kohta saadaan nähdä. Aarteille muureissa on kätkö saatava! Salaporras, vasempaan!… Kaks tääll' on vankia ne jotka kuvamme kumosi lattialle. Ne hiljaa annatte hävitä joen alle niin ettei kenkään nää. Kun Ruots' on saapunut ja — suokoon Herra sen — kuningas kaatunut — te venhe pitäkää valmiina luona muurin! Paeta voimme me, kun tääll' on melske suurin.