KÄTCHEN.
Sen mä tälleen sain tietää…
REGINA.
Kallis on!
(Rientää kappeliin Kätcheniä näkemättä ja kuulematta.)
KÄTCHEN.
Kas niin, pois käy hän jälleen. Hän tullut kummaksi on viime aikoihin. Mut vääräuskoiset — yks heistä varsinkin — on mulle mielehen. Niin, onko synti sitten jos näkö miellyttää mua petoeläimitten? Vai polttaa tahdotte te heidät, isäni, mut minä, — minäpäs ne päästin vapaaksi!
(Rientää pois. Kätchenin viimeisen vuoropuheen aikana näkyy vallilla linnan sotilaita. Aamu on valjennut, mutta kirkas päivä koittaa vasta Kustaa Aadolfin saapuessa.)
Viides kohtaus.
Ruhtinas nopein askelin. Lähetti. Vartia, vallilla.