(Lippuja rivitetään molemmin puolin muurinaukkoa. Kuningas, päällikkökuntansa etunenässä, tunkeutuu aukosta paljastettu miekka kädessään. Näyttämö valkenee. Sotilasryhmiä, jotka vähitellen täyttävät vallin ja suurimman osan näyttämöä. Regina ja Hieronymus vasemmalla etualalla. Ruhtinas kappelin portailla.)
KUNINGAS (vielä muurinaukossa, lähetilleen).
Ei varovaisuus haita. Oville vahteja! Silloille sotilaita! Miss' suurin vaara on ja muuri murtuvin, te pankaa suomalaiset, kuten ennenkin. Pois aseet riisukaa! Veri laatkoon juoksemasta. Jo liioin juossut on. Suojelkaa naista, lasta, väkenne hillitkää. Kuria ankaraa ma vaadin joukoiltain. Aseeton armon saa. (Astuu alas näyttämölle.) Kautt' taivaan! Sanoa ei saa tok' kenkään meistä, tääll' että Pasewalk kyteepi kypeneistä.
(Nurinaa sotilasten seassa.)
KUNINGAS (ankarasti).
Ken kuningastaan vastustaa? Haa, loppu sen on lyhyt — hirsipuu! — ja sielu Herrallen!
(Nurina vaikenee.)
VON ALTEN.
Mut linnaan rynnättiin ja monta miest' on mennyt.
Sotilas verestään nyt vaatii ryöstön sen nyt.
KUNINGAS (terävästi).