Kaks uskonsaarnaaja! Yks liikaa on jo ihan.
RUHTINAS.
Hänt' älkää uskoko. Hän saarnaaja on vihan,
mun lapsein rakkauden, vaikk' kyllä harhauneen.
(Vahdille.)
Sa linna tarkasta! Tää viittaa petokseen.
Vieraani turvass' olkoon, vaikka vihamiesi.
Rosvoinko luolaks on mun tullut kotiliesi?
LILJE (tutkien jesuiitan pukua).
Anteeksi, isäni; mut koska käännyttää
tahdoitte täällä, teill' lie rukouskirja… Tää!
(Löytää tikarin, jonka kahvassa on ristiinnaulitun kuva, ja ojentaa sen kuninkaalle.)
RUHTINAS.
O, konnamaista!
LILJE.
Roomalaista!