OTTO (kuten äsken). Ei mitään erinomaista. Kerrotaan, että Itägöötanmaan herttua on tullut tänne fregatti Amfionilla ja aikoo ankarasti tutkia kaikkia kapinallisia alamaisiansa.
STIINA. Herra varjelkoon!
OTTO. Lisätäänpä vielä, että hän tätä nykyä matkustelee saaristossa tarkastamassa puolustusvarustuksia. (Prinssille.) Saako luvan olla lampaan à-la-daubia?
EEVA. Hänen kuninkaallinen korkeutensa harrastaa siis innokkaasti maan puolustusta.
OTTO. No, sitä en juuri saata sanoa. Päinvastoin hänestä muutamat sisäänkäytävät ovat liiankin lujasti telkityt.
EEVA. Hänen kuninkaallisen korkeutensa tarvitsee lausua vain yksi ainoa sana. Hän on herra kaikkialla muualla, paitsi siellä, missä hänen ei pitäisi olla. (Sukkelaan ja hiljaa Stiinalle.) Se on hän. Lopettakaamme jo leikki. Meidän täytyy vapauttaa vangit.
STIINA (Eevalle samaan ääneen). Lassi on herännyt, hän on poissa; hän ilmiantaa meidät.
OTTO. Varustuksista puhellessa, koska me nyt olemme aterioineet, sallitte kai meidän kiittää emäntiä — suullisesti — tête à tête?
STIINA (joka on levottomasti katsellut kulissien väliin). Pako on liian myöhäistä. Piiloutukaa siellä ylhäällä. Tuolla näen äidin tulevan Gripin ja Kabysin seurassa. Mitä tästä nyt syntyykään, jos Fredrik vangitaan!
OTTO (vetäytyen huoneesen). Sapperment! Meidän täytyy säästää kiitollisuutemme toistaiseksi.