(Tapahtuu juhannuksen aikana v. 1767, osaksi Degerön saarella, osaksi Santahaminassa lähellä Helsinkiä).
Ensimäinen Näytös.
Ranta Degerön saarella. Taustalla meri, kallioita ja puita. Vasemmalla katsojasta tupa, jonka ovi on näyttämölle päin. Oven yläpuolella ullakon ikkuna. Turvepenkki. Valoisa kesäyö.
Ensimäinen kohtaus.
PRINSSI. Kohta sen jälkeen OTTO SPORRE. LASSI nukkuu ulkona pihalla.
PRINSSI (kulissien takaa). Kiinnitä vene lujasti, Otto! Minä sill'aikaa käyn vähän vakoilemassa. (Astuu näyttämölle.) Kallioita ja yhä kallioita! Tämä maa on kauttaaltaan kivestä. Tuossa on tupa, mutta elämästä ei merkkiäkään. Otto, olemme Suomessa. Me olemme joutuneet taikalinnaan.
OTTO (astuu näyttämölle). Sitä parempi. Teidän kuninkaallinen korkeutennehan välttämättä halusi seikkailua. Alku on lupaava.
PRINSSI (heittäytyen pitkäkseen kalliolle). Vapaus, vapaus, oi —! Vapaus on elämää! Olisinpa kuningas, niin antaisin kaikkien alamaisteni tehdä mitä he ikinä tahtovat.
OTTO. Pelkäänpä, että teidän korkeutenne hallitusaika silloin tulisi kovin lyhyeksi.
PRINSSI. Mutta sitä hauskemmaksi, eikö niin? Armias taivas, minäkö kelpaisin hallitsijaksi, minä, — iloinen poika, joka pidän paljon huvittelemisesta ja armollisesti sallin muidenkin tehdä samoin! Ei, minä seuraan isäni esimerkkiä, ja jätän hallitushuolet armolliselle äidilleni ja veljilleni. Olen kuullut sanottavan, että Kustaa veljeni on nerokas; — à la bonheur! Minulla on sen sijaan iloinen luonteeni ja rehellinen sydämeni. Minä en ole nero, enkä pedantti, en hattu enkä myssy, minä olen chapeau-bas, matalainen lakki vaan ja katso, sentähden minä nyt kavaljeerini, meriluutnantti ja parooni Otto Sporren seurassa olen aivan rohkeasti Suomen kesäyössä seikkailuretkellä.