OTTO. Meidät lähetetään risteilemään Karlskronasta Viaporiin. Miksikä ei? Hänen Majesteettinsa fregatti Amfion on jotenkin hyvä laiva, mutta ei se ole luotu pidättämään nuorta prinssiä, joka tahtoo tutkia onko siinä perää, että Suomen naiset osaavat noitua.
PRINSSI. Kuusi viikkoa kesti matka. — Kuolettavan yksitoikkoinen se oli — ja vastoinkäymistemme kukkuraksi tulee parin peninkulman päässä Viaporista aivan tyyni. Mitä silloin Amfionimme tekee? Sepä ankkuroi rauhallisesti kuin krapu Mjölön edustalle.
OTTO. Silloin emme jaksa kauemmin kestää. Me pukeudumme matrooseiksi, laskemme veneen Amfionin kannelta mereen, soudamme illan hiljaisuudessa seikkailuja etsimään, ja ystäväni Utter, jolla on vahtivuoro, ei ole meitä huomaavinaankaan.
PRINSSI. Meillä on omat syymme pysytellä linnoituksesta loitompana. Siksi soudamme koillista kohti ja nousemme arviolta maihin täällä, tietämättä edes missä olemmekaan. Selvä seikka! Amiraali tietysti panee toimeen hälytyksen (matkien): "Teidän kuninkaallinen korkeutenne! Teidän kuninkaallinen korkeutenne! Au diable! missä hän onkaan tuo peijakkaan poika?" — Que faire? Me olemme kaukana ampumamatkalta, me huvittelemme, yhdytämme jonkun ihastuttavan seikkailun ja palajamme, milloin meitä miellyttää sovittaa rikoksemme muutaman päivän arestilla.
OTTO. Aluksi täytyy meidän tarkastella tuota taikalinnaa. Tunnustan totisesti, että tällä hetkellä olisin valmis mielistelemään vastakirnutulla voilla siveltyä tuoresta limppua ja tunnustamaan rakkauteni rehevälle viilipytylle.
PRINSSI. Morbleu! Minä olen aivan samaa mieltä. (Pyyhkii otsaansa.) Kun on soutanut niinkuin pari hollantilaista merimiestä…
OTTO. … niin ei mikään liekki tunnu niin sydämen suloiselta kuin keittiön pesässä hehkuva liekki. Sh! Kuulen jonkun hengittävän! Kautta kunniani! Tuossahan makaa tuommoinen kuhnuri ja nukkuu aivan tuvan oven edessä.
PRINSSI. Sieltä sisältä kuuluu ääniä. Joku tulee. Kuunnelkaamme hetkinen täällä kallion takana. (He piiloutuvat.)
Toinen kohtaus.
PRINSSI ja OTTO kallion takana. Neiti EEVA ja STIINA hiipivät
varovasti tuvasta nukkuvan Lassin ohitse.