STIINA. Vihdoinkin olemme vapaat — vapaat kuin linnut taivahan kannen alla! Tulkaa neiti!
PRINSSI (hiljaa Otolle). Nämä kivet heräävät henkiin! Kaksi viehättävää tyttöä!
OTTO (hiljaa). Lumoavaa, tarkoittaa kai teidän korkeutenne! Me olemme
Suomessa. Merenneitoja vain merenrannalla; älkää luottako niihin!
EEVA (osottaen Lassia). Oletko varma siitä, ettei tuo meitä ilmaise?
STIINA. Hän nukkuu niinkuin se, joka on päättänyt hyvän päivätyön ja popsinut kolme vadillista puuroa. Äiti ja muut eivät niin pian palaja kaupungista. Kyllä antoivatkin meille kelpo vanginvartijan! Lassi raukka, — kiltti poika hän on ja pitää minusta, mutta tuhma kuin pölkky. En ymmärrä mitä äiti ajattelikaan.
EEVA. Sanoppas, Stiina, miksi äitisi antaa niin ankarasti vartioida meitä näin yksinäisellä saarella, kuin Degerö on?
STIINA. Yksinäiselläkö? Vielä mitä, eipä niinkään! Ennen, sanoi äiti, oli sekin harvinaista, että joskus joku kunniallinen raatimies Helsingistä tuli tänne kesällä kirnupiimää juomaan ja kiiskiä onkimaan. Ja saattoihan joku hopeakaivoksen louhijoista tulla meidän kotitekoista oluttamme maistelemaan. Ja kun piti olla oikein komeata ja hienoa, niin saatiin nähdä Hertonäsin, Thurholmin, Stansvikin ja Degerön kartanon herrasväkien olevan leskisillä tuolla niityllä. Mutta sitten kuin kenraali Ehrensvärd alkoi muurata noita tukevia harmaita muureja Svartön ja Vargön saarille, sanoi äiti, niin ei täällä enää kukaan ole turvassa. Kenpä tietää minä päivänä tänne tulee joku prinssi tahi luutnantti, ja saman se tekee, sillä kaikki ne ovat suvi-ilman tapaisia, sanoi äiti: aamurusko ruusunkarva, mutta sadetta saa päivälliseksi.
PRINSSI (hiljaa). Nöyrin kiitos kohteliaisuudesta!
EEVA. Miten äitisi voi olla niin lapsellinen, että pelkää sinun tähtesi, joka jo olet puoleksi kihloissa!
STIINA. Niin, se nyt on vain noin puoleksi, neitiseni, ja tuskin sitäkään. Äiti on tavallaan luvannut minut serkulleni Fredrikille Kemiöön. En ole häntä koskaan nähnyt, mutta tänä kesänä hänen olisi pitänyt tulla tänne. Vaan kun nyt kävi niin onnettomasti, että hänet vietiin matroosiksi kruunun fregattiin, niin on kai asian laita niin, katsokaas neiti, että minä yhtä hyvin voisin olla kihloissa taivaan pilven, tahi kesäisen tuulen kanssa.