Juokse, oi Lassi, juokse nyt vaan,
Grip sulle huutaa, ympäri maan.
Juokse, oi Lassi, juokse oi Lassi, juokse,
oi Lassi, ympäri maan!
Kun olet juossut mannut ja maat,
Kauemmas vielä juosta sä saat.
Juokse, oi Lassi, juokse, oi Lassi, juokse,
oi Lassi, ympäri maat!
Ympäri maan ja ympäri maan!
Stiinan ma ehkä palkaksi saan.
Juokse, oi Lassi, juokse, oi Lassi, juokse,
oi Lassi, ympäri maan!
Puh! — minä olen juossut — soutanut — lentänyt! Degeröstä Hertonäsiin, Hertonäsistä Brändöhön, Brändöstä Mustikkamaahan, Mustikkamaasta Korkeasaareen, Korkeasaaresta Nihtiin, Nihdistä Sumparniin, Sumparnista Vrakholmaan, Vrakholmasta Vasikkasaareen, jossa olen kuin kotonani, ja päälle päätteeksi tänne Santahaminaan. Puh! Enkä ole nähnyt vilahdustakaan karkureista. Nyt en kestä tätä kauemmin. Grip se sanoo minulle: ota ne kiinni, niin teen sinut sihteeriksi! Tonttu vie, sepä olisi jotain, se! Kyllä se Stiinakin sitten minusta oikein tykkäisi! Minä kävelisin keppi kädessä ja tärkkikaulus kaulassa. Saisin syödä ravintolassa enkä tarvitsisi milloinkaan maksaa. Tahdonpa miettiä asiaa. Mutta ensin tahdon tässä ottaa pienen torkun, (virutteleikse) pienen torkun vain! Mutta, (tunnustelee maata) tässä on kastetta ruohossa ja (huitoo käsillään) hyttyset ovat nälkäisiä näin iltasilla. Tuossa on mekko ja hattu (pukee mekon ylleen ja panee hatun päähänsä). Kas niin, nyt on hyvä. Ja täällä saan paraiten olla rauhassa (menee telttaan) … ja nyt tahdon kuvitella olevani sihteeri! (Katoaa telttaan, josta kohta kuuluu hänen haukottelemisensa.)
Kuudes kohtaus.
EEVA ja OTTO tulevat eri haaroilta, kumpikin hienoissa pukimissa.
OTTO. Rakastettava nuori neiti! — Nöyrin palvelijanne!
EEVA. Upseeri! — Palvelijanne, hyvä herra!
OTTO. Erehdynkö, vai onko minulla ennen ollut kunnia…
EEVA. En saata kieltää, että minustakin tuntuu kuin…