Kahdeksas kohtaus.
EDELLISET. GRIP tulee tähystellen joka puolelle.
AMIRAALI (itsekseen). Olisiko se mahdollista! Olisivatkohan todellakin tyytymättömät solmineet salaliiton, ja olisikohan prinssin pako jo edeltäpäin mietitty tuuma! Oh, se olisi hirmuista. Minä kadottaisin kokonaan kuninkaani luottamuksen — valtio joutuisi vaaraan — minä epäsuosioon — minut alennettaisiin! Minun täytyy mistä hinnasta tahansa saada karkurit takaisin ja kuitenkin pitää heidän karkaamisensa salassa. (Ääneen.) Mitä te etsitte?
GRIP. Luvallanne, teidän ylhäisyytenne, minä otan takavarikkoon.
Maankavallus on tekeillä ja valtion menestys riippuu minun innostani.
Kaksi sinisiin takkeihin ja merimieslakkeihin puettua karkuria…
AMIRAALI (vikkelästi). Olette oikeassa, — erittäin tärkeätä on löytää heidät, ja teidän intonne kyllä ansion mukaan palkitaan. Tutkikaa tarkkaan koko seutu, mutta jos teidän onnistuu siepata joku heistä käsiinne, niin varokaa paljastamasta hänen kasvojansa, kuuletteko, ja tuokaa hänet paikalla minun luokseni. Valtiosalaisuus on kysymyksessä.
GRIP (mahtipontisesti). Parempiin käsiin ei asia olisi voinut joutua, teidän ylhäisyytenne! Luulenpa näkeväni jotakin tuolla teltassa.
(Pari naista seisoo teltan edessä.)
AMIRAALI (naisille). Pyydän tuhansin kerroin anteeksi. Sallitteko?
ERÄS NAISISTA (säikähtäen). Oliko se käärme?
GRIP. Oho! Ei — lentokala vain! (Teltan sisällä.) Tässä hän on, tässä hän on! Takavarikkoon! Takavarikkoon!