PRINSSI. Herra amiraali — pyydän teiltä anteeksi! Olen rikkonut teitä kohtaan, kun en pyytänyt lupaa…
OTTO (keskeyttäen). … lähtiessämme Helsingin satamaan johtavia kulkuväyliä tutkimaan. Hänen kuninkaallinen korkeutensa on suvainnut antaa minun avustaa itseään tässä toimessa, ja meidän on todellakin onnistunut tehdä valtiolle tärkeä palvelus. Me olemme löytäneet ennen tuntemattoman väylän, josta olisi voinut koitua linnoitukselle paljon vaaraa, jos vihollinen olisi saanut tilaisuutta sen kautta tunkeutumaan. Minun on kunnia esiintuoda teidän ylhäisyydellenne merikortti…
AMIRAALI. Ei tarvita. — (Itsekseen.) Hengitän jo vapaammin. (Ääneen
Gripille.) Mutta kenen te sitten olette vanginnut, mies?
GRIP (tempaa lakin Lassin päästä). Lassi! Roisto! Lurjus!
Salakuljettaja!
LASSI (hämillään). Minä vain otin pienen torkun… (Itku kurkussa.)
Tullitarkastajahan lupasi tehdä minut sihteeriksi!
GRIP (tukkii kädellään Lassilta suun). Suus kiinni!
AMIRAALI (Otolle). Te voitte siis taata, ettei mitkään valtiolliset syyt…
OTTO (osottaen Eevaa). Tuossa minun valtioviisauteni! Ja (osottaen Stiinaa, joka tulee sisään) tuossa hänen kuninkaallisen korkeutensa valtiosalaisuus.
AMIRAALI (itsekseen). Ankkurikettinki kirpoaa sydämeltäni! (Otolle.)
Annan teille anteeksi — sillä ehdolla, ymmärrättekö…
OTTO. Teidän ylhäisyytenne! Viimeisen kerran kävin nyt luvatta vesistöjä tutkimassa. Uskallan vedota kreivittäreen tässä asiassa. Hänen käskystään olen etsinyt (osottaen Eevaa) tätä sievää ja rauhallista ankkuripaikkaa elämän myrskyissä huojuvalle purrelleni.