OTTO. Eivätkö he itse ole mananneet meitä esille yöstä ja kallioista? Eivätkö he itse ole antaneet meille valtakirjaa ollaksemme aaveita? Niin, mitä siihen tulee, niin he ovat oikeassa, sillä aaveiksi me muutumme tällaisella paastoamisella. Me olemme mahtaneet kauheasti laihtua, teidän korkeutenne, sitten kuin Amfionilta lähdimme. Eipä ihmekkään, että meitä kummituksina pidetään.
PRINSSI. Mutta mitä meidän nyt tulee tehdä?
OTTO. Mitäkö tehdä? Tietysti hankkia itsellemme kunnon illallinen hauskassa seurassa. Meidän täytyy väkirynnäköllä valloittaa tämä linnoitus. Honny soit qui mal y pense!
PRINSSI. Minä nimitän sinut piirittävän armeijan ylipäälliköksi.
OTTO. Siinä teidän korkeutenne tekee varsin viisaasti, Sallikaa minun sanoa, että teidän korkeudellanne on oivallinen taipumus tullaksenne aikaa myöten taitavaksi sotapäälliköksi, mutta tätä nykyä täytyy teidän korkeutenne ensin ansaita kannuksensa. En tahdo kehua itseäni, mutta on minulla kuitenkin vähäsen sotakokemusta.
PRINSSI. Pitäkäämme sotaneuvottelua. Voisimme esimerkiksi sanoa heille, että olemme tulleet läpi ilman suorastaan Amerikasta ja että meidän täytyy olla siellä taas, ennenkuin kukko laulaa.
OTTO. Ei kelpaa, teidän korkeutenne. Piiritystaidon ensimäinen sääntö on keksiä linnoituksen heikoin puoli. Minä tunnen valmiin aukon tuollaisissa etuvarustuksissa.
PRINSSI. Minkä sitten?
OTTO. Uteliaisuuden. Odottakaa, teidän korkeutenne, niin saatte nähdä. (Puhun kovemmin) Lyönpä vetoa, etteivät nuo herttaiset tytöt tuolla sisällä koskaan ennen ole nähneet prinssiä!
PRINSSI. No mutta ole vaiti…