"En tiedä. Ehkä Turkuun. Olen saanut neulan kreivinnalta…"
Hagar mietti. Hänen oppinsa haihtui pois kuten sumu tämän uhkaavan vaaran edestä. Hän oli päättävä ja rohkea kuten veljensäkin, mutta paljon enemmän kehittynyt ymmärrykseltään.
"Niin, he ajavat sinua takaa ja etsivät sinua varmaankin täältä. Sinä et saata karata Turkuun, sinne on pitkä matka, he saavat sinun kiinni tiellä. Mutta Aake herran luo…"
"Aake herra makaa huonona sairaana Lavilassa. Klaus on siellä."
"Sitten ei muuta neuvoa löydy, kun että karkaat Saksanmaalle. Pohjan pitäjässä on Henderssonin tavaralaiva, joka näinä päivinä on purjehtiva Saksanmaalle. Sinne sinun täytyy juosta, kuten henkesi puolesta. Onko sinulla rahaa?"
"Minulla on kuusi taalaria takkiini neulottuna. Aake herra antoi ne minulle, kun minä Lavilasta lähdin."
"Sehän on hyvä, oikein hyvä; minulla ei ole kupariäyriäkään."
"Mutta jos he tulevat nyt… nyt?" Ja poika katseli metsää pelon-alaisilla silmillä.
"Mene, pese itsesi ensin purossa, jalkasi vuotavat verta kun olet juossut. Jätä sinne takkisi ja housusi. Minä puen ne ylleni ja jätän sinulle hameeni. Jos he tulevat, ottavat he minun."
"Mutta he lyövät sinua, Hagar, he sitovat sinun, he vievät sinun pois."