"Mutta jos kysyvät nimeäni… isäni nimeä? jos nimittävät minua mustalaiseksi?" intti Bennu, ja koko hänen ruumiinsa vapisi häpeästä, kun hän muisti sitä epäiltyä hämäryyttä, joka peitti hänen nimetöntä sukuperäänsä.
Hagar kalpeni. Siinä oli tuo suuri kysymys ja he olivat neljäntoista-vuotisia, se suuri kysymys joka jo kauan oli heittänyt pimeän varjon näitten nuorten sisarusten elämän ylitse, vaikkei kumpikaan heistä vielä näihin asti ollut uskaltanut siihen koskea. Nyt se tuli ja vaati vastausta.
Vielä yhdeksännellätoista vuosisadalla, jolloin omat ansiot yhä enemmän astuvat esiin ihmis-arvon oikeana määrääjänä, on kunniassa pidetty nimi rikkahin perintö, minkä mies tahi nainen saattaa lapsillensa jättää. Kuudennentoista vuosisadan lävitse olivat sukumuistot tunkeutuneet siten, että ylhäisin aatelisto, jolla jo oli sukunimi, yhä antoi lapsilleen isän ristimänimen. Nimetön oli huonompi kuin halpasukuinen, joksi aatelisto tahtoi nimittää aatelittomia; nimetön oli kunniaton. Äpärät, jotka koko ikänsä kantoivat äitinsä nimeä soimauksenaan, heillä oli kuitenkin nimi, — ristimänimensä tukena. Mutta mitä olivat ne, joilla ei edes ollut äidin nimeä, jotka kuten kissat ja koirat olivat ilman sukunimeä?
Ihminen, joka tuollaista taakkaa sydämmessään kantaa, kypsyy pian.
Hagar ei enään ollut lapsi, kun hän, veljensä kättä puristaen, sanoi:
"Sinun pitää tekemän itsellesi nimi! Ota itsellesi joku! Valitse itsellesi nimi, mistä vain löydät, yöstä tahi päivästä, tähdistä tahi sodasta! Lydikki on kertonut minulle, että me olemme tähtien lapsia. Oletko nähnyt tähtien lentävän? Me olemme pudonneet alas jonkun lentävän tähden kanssa."
"Minä otan nimekseni: Ei-kukaan", vastasi poika surullisesti, tuntein murtunein mielin hyljätyn tilansa.
"Ei, valitse toinen! Sinun ei pidä oleman ei-kukaan, sinun pitää oleman kaikki. Mutta minkä nimen otatkin, Bennu, niin muista, että teet sen suureksi ja kiitetyksi! Ei löydy mitään parempaa, kuin suurena ja kiitettynä oleminen. Ei sinun pidä olla Ben-Oni, sinun pitää olla vielä enemmän kuin Ben-Jamin, sinun pitää olla Josef, jonka edessä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat. Katso, silloin ei kukaan ole isäsi nimeä kysyvä. Sinun nimesi, jonka itse olet tehnyt, on oleva parempi kuin isän ja äidin; se on kulkeva läpi maailman kuten tähden lento. Ja silloin Bennu, sinun tulee muistaa häntä, joka ei koskaan saata tulla suureksi ja kiitetyksi muusta kuin siitä, että hän on sinun sisaresi… Hyvästi!"
Hän kurkotti veljelleen kätensä hyvästijätöksi.
Kummallinen vieras mies, pitkä, partainen sotilas, seisoi nojautuen laiturin häkkivarustukseen. Hän sanoi Bennulle:
"Mikä on nimesi?"