"Osaatko lukea?"
"Osaan."
"Oletko lukenut Tobiaan seura-toverista?"
"Olen. Enkelistä."
"Minä tulen olemaan pojalle mitä enkeli oli Tobiaalle."
Nyt Hagar vuorostaan tutkivin silmin tarkasteli vierasta miestä. Ilta-aurinko laski loisteensa hänen kummallisen syvämielisiin silmiinsä. Hän herätti luottamusta. Hagar sai rohkeutta ja kysyi, oliko hän tähtien lähettämä.
"Ehkä", sanoi muukalainen. "Minä olen poikaa johdattava. Tule,
Ei-kukaan!"
Ja hän talutti tuon puoleksi vastahakoisen pojan rantalautojen yli laivaan.
Hagar ei nyt kauemmin saanut viipyä. Surullisena palasi hän jälleen torppaan. Meren laine, joka mukaansa vei toisen uiskentelevan lastun, viskasi toisen takaisin vasten rantaa. Kohdannevatko he milloinkaan toisiansa enään aikojen virran kuluessa?
11. Olkirasia.