"Hän oli seitsemänvuotias, kun suurvisiiri valitsi sisareni hänen tulevaksi puolisokseen, jotta sulttaanin äiti Validé tulisi syrjäytetyksi hallituksesta. Se oli valtiojuoni. Hagar pitää sulttaania hoidossaan ja hallitsee hänen nimessään."
"Mutta sehän on vaarallinen romaani! Palatsivallankumoukset kuuluvat asiaan Konstantinopolissa, ja joka kerta kuristetaan sulttaani tahi sulttaanitar. Sisaresi henki riippuu joka yö silkkinuorassa."
"Teidän majesteettinne on aivan oikeassa. Hagarin on kohta viisi vuotta onnistunut pysyä vallanhoitajana, koska hän on ollut kyllin viisas tasaamaan valtaansa vielä viisaamman suurvisiirin kanssa. Sulttaani ja janitschaarit ovat hänelle uskolliset."
"Suurvisiiri? Mutta sehän on kuten täällä; hän kopioitsee Ruotsia…
Hallitseeko hän todellakin tuota barbarilaista, verenjanoista kansaa?
Hän tunnustaa siis profeetan oppia?"
"Eipä hän muuta saata."
"Se on tosi se, en sitä ihmettele. Uskon-oppi kuin uskon-oppi. Mutta kun on niin oppinut kuin hän, ja menee hallitsemaan barbarilaisia!"
"Teidän majesteettinne on maailmalle osottanut, että saattaa olla oppinut ja sentään hallita viisaasti."
"Vai niin. Ruotsalaiset ovat jotenkin raakoja, mutta turkkilaisia he eivät sentään ole. Täällä saattaa keskustella toisen tahi toisen kanssa; saattaa ulkoa tuoda sitä tietoa ja sitä sivistystä, jota ei lähempänä ole saatavissa. Mutta elää seraljissa, jossa on pelkkiä nukkeja ja kansan joukossa, jotka ovat susia!"
"Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne! Sisareni kokoo ympärilleen itämaan viisaat, ja he opettavat hänelle tietoja, jotka Euroopalle ovat tuntemattomia."
"Minä tiedän. Opettavat kädestä ennustamaan."