— Niin, tänne, minun rippilapsekseni.
Allfrida hypähti ylös kuin lapsi ja kiersi molemmat käsivartensa hänen kaulaansa. Opettaja työnsi hänet lempeästi luotaan ja suuteli häntä otsalle. Epäjumalat olivat päässeet uudelleen voitolle juuri silloin, kun hän luuli karkoittaneensa ne kauas pois.
Kun hän kääntyi toisaanne, näki hän virkaveljensä, pastori Idegranin seisovan aivan takanaan. Hän oli matkalla kirkkoon. Stjernkorsista tuntui, kuin hän olisi punastunut.
Idegran mainitsi jotakin siitä, miten paljon puuhaa hänellä oli ollut uudesta hautapatsaasta.
— Miksi siinä ei ole kaksitoista nimeä tuon yhden asemesta? kysyi
Stjernkors.
— Hm — vastasi kappalainen vähän hämillään — patsas pystytettiin papiston kunniaksi, yleiseksi mielenylennykseksi. Siis…
— Siis ihmisen ylpeyden hautapatsas! virkkoi Stjernkors. Minä en tuomitse Ödmarkia; mutta valheen sijasta olisin ennen kirjoittanut kiveen kaikkia niitä varten, jotka seuraavat hänen jälkiään, Mik. 3:5 ja Hesek. 13:18-21.
27. SALAJUONIA JA HUHUJA.
— Siitä sen näkee, Krankenhaus! Kiittämättömyys on maailman palkka, ja oikeuden tieltä väistytään syrjään ihan yht'äkkiä vain. Kukapa olisi voinut uskoa semmoista Rågbergistä? Luopua Idegranista ja ruveta Stjernkorsin joukkion johtajaksi, se on aivan erikoista, Krankenhaus! Holbach vannoo jokaiselle, ken vain tahtoo kuulla, että Stjernkors pääsee kirkkoherraksi, vaikkei muun tähden, niin kiusaksi Idegranille. Mutta minä olen saanut päähäni, että oikeuden pitää tapahtua ja Idegranin tulee saada Aulanko. Minun mieheni ja Arvelin ajattelevat aina samoin kuin minä, mutta talonpojat jakautuvat kahteen leiriin, joista toinen on puolesta, toinen vastaan. Meillä on puolellamme Pakkanen, Vikuri, Riitamaa, Viitala ja kaikki viisaat ihmiset, jotka pitävät huolta omasta edustaan. Stjernkorsin puolella ei ole muita merkittäviä kuin Sammen Simo, muuten vain rojua, semmoisia kuin Kiven Matti, Lukku-Liisa ja muut juopporentut. Neljä lautamiestä taipuisi Stjernkorsin puolelle, mutta he eivät uskalla Åkerströmin tähden, ja muut, jotka supattelevat sen joukkueen kanssa, varovat kyllä kynsimästä kissaa. He ovat kaikki aina kehtolapsiin saakka veloistaan kiinni Idegranissa.
— Te olette aivan oikeassa, armollinen rouva, myönsi käräjäkirjuri. Puolen Aulangon lehmät ja lampaatkin ovat Idegranille pantatut. Hän pääsee kirkkoherraksi.