—- Niin toivomme, Krankenhaus. Mutta siinä on jokin koukku, joka pitelee vastaan — jotakin, jota minä tahtoisin nimittää obstinatsioniksi. Idegran oli ennen mitä hupaisin seurustelija, kuten te, Krankenhaus, tiedätte; mutta viime kuukausina hän on aivan joutunut pois tolaltaan. Ei hän enää saarnaa niin kauniisti eikä moraalisesti kuin ennen eikä hän enää pelaa preferanssia. Hän hävitti viinapolttimon lukkarin puustellilta; hän ei peri maksettaviksi langenneita saataviaan. Hän mietiskelee varmaankin jotain uskonnollista, koska hän laihtuu niin hirveästi. Kuulkaapas, Krankenhaus? Minä luulen, että hän pyrkii pois Aulangosta.
— Olisiko se mahdollista? huudahti kirjuri ilostuvin ilmein, sillä hänkin oli velkaa Idegranille.
— Niin, jos hän muuttaa pois, perii hän kaikki saatavansa aivan viimeiseen kopeekkaan asti — vastasi laamanninrouva tietäen hyvin, kelle puhui — ja senpä tähden lienee parasta, että velvoitamme hänet pysymään täällä.
— Tietysti.
— Kuulkaas nyt, Krankenhaus. Ihmisten pitää saada tietää, ettei Stjernkors ole mikään pyhimys. Eikö ole totta, että hän melkein joka päivä käy pitäjän irstaimmissa paikoissa?
— Valitettavasti se on totta.
— No niin, Krankenhaus! Jospa Ödmark-vainaja, joka oli niin ymmärtäväinen ja jumalinen mies, näkisi, miten nykyään eletään Aulangon pappilassa! Ei siinä kylliksi, että palvelukseen pestataan rosvoja, jotka ovat saaneet raippavitsoja selkäänsä, ja sakotettuja naisia, jotka ovat olleet kuolemaisillaan nälkään lapsinensa, sentähden että he muka ovat parantuneet, kuten sanotaan. Se vasta mahtaa olla elämää, Herra varjelkoon meitä sellaisesta elämästä, kun ei edes kunnon mamseli Apolloniakaan voinut viihtyä siellä kahta viikkoa sen jälkeen kun Stjernkors oli sinne asettunut; siihen hän oli liian säädyllinen. Mutta kylläpä nämä ovat aikoja, Krankenhaus! Häpeä kuljeksii kuivalla maalla; kaavussa ja kauluksissa.
— Ettekö, armollinen rouva, ole kuullut Bredström mustalaisesta, jota myöskin sanotaan Pamppuri Joosuaksi?
— Mitä hänestä? Minä kuulin Stjernkorsin palkanneen rengikseen mustalaisen ja luvanneen hänelle lukkarin toimen, kun kelpo Talvinen pannaan viralta.
— Niinpä niin. Se mies lie kolmasti tai neljästikin ollut Turun linnassa irtolaisuudesta, ja kun saatiin selville, että hän on syntyisin Aulangosta ja että hänet on nähty näillä seuduin, sai toimitusvouti Mangel käskyn etsiä häntä ja tavatessa ottaa kiinni ja lähettää vanginkyydillä lääninhallitukseen, häntä kun aika pahasti epäillään hevosenvarkaudesta, murtovarkaudesta ja maantierosvouksesta.