— Kuulepas sitä! Entä Stjernkors?
— Saman miehen pestasi pastori Stjernkors viime keväänä rengikseen.
— Mitä sanotte, Krankenhaus? Siitä tulee oivallinen juttu. Johan minä aina olen sanonut, että kohtalo ja oikeus kulkevat kulkuaan. Kuulkaas, Krankenhaus. Nyt vaeltelee arvattavasti Stjernkors, kuten tavallisesti, ympäri pitäjää ja kokoilee ääniä kylistä, sillä, näettekös, hän tahtoo kaikin tavoin substitueerata itsensä, hankkiutua neljänneksi vaaliin, mutta entreteneeratkaa, toimittakaa nyt niin, Krankenhaus, että saatte pari kolme luotettavaa ämmää, jotka Stjernkors on pakottanut lopettamaan salakapakoimisen, ja lähettäkää heidät kertomaan juttua. Ymmärrättekö?
— Kyllä, armollinen rouva.
— Hyvä, Krankenhaus. Se tapahtuu kansaraukan ja yhteiskunnan omaksi eduksi. Hyve on oman itsensä palkinto, mutta tiedänhän, että te, Krankenhaus, haette erivapautusta avonaista henkikirjurin tointa varten. Te saatte erivapautuksen, ja kun Rågberg pyytää eroa, joka, nähkääs, Krankenhaus, saattaa tapahtua, niin minä kyllä koetan katsoa, mitä muuta saatan tehdä hyväksenne. Hyvästi, Krankenhaus; käykää toistekin meillä.
Käräjäkirjuri lähti saatuaan armosta suudella rouvan kättä, ja seuraavana päivänä koko Aulanko tiesi, että kirkkoherran sijaista, maisteri Stjernkorsia, syytettiin osallisuudesta hevosvarkauteen, murtoon ja maantieryöväykseen ja että hänet sitä paitsi oli haastettu tuomiokapitulin eteen vastaamaan valituksiin, joita oli tehty hänen kotona ja kylässä viettämänsä irstaan ja pahennusta herättävän elämän johdosta.
Silloin oli maanantai; iltapäivällä sunnuntaina oli joukko talonpoikia ja muutamia herroja ollut pitäjäntuvassa koolla keskustelemassa anomuksesta, jolla aiottiin keisarilliselta majesteetilta ja tuomiokapitulilta pyytää neljättä vaalipappia. Neuvottelu päättyi siten, että heti lähetettiin kruununvouti Rågberg, Sammen Simo, Kiven Matti ja pari muuta kirkkoherransijaisen Stjernkorsin luo kysymään, suostuisiko hän pitäjäläisten pyyntöön.
Stjernkors kieltäytyi jyrkästi.
— Kuinka? sanoi hän. Teillä on kolme vanhaa, ansiokasta pappia ehdolla, ja te pyydätte neljänneksi minua, joka tuskin vielä olin syntynyt, kun heillä jo oli kaapu ja liperit! Kyllähän tiedän, että teette sen hyvää tarkoittaen, — ette hankkiaksenne siten minulle runsaasti leipää, vaan pikemmin sentähden, että Herra tähän asti on siunannut työn, jota olen tehnyt teidän keskellänne. Mutta kyllä Herra on sittenkin pitävä huolen teistä, kun minä joudun pois. Jos sillä lailla kierrätte lain sanoja, on lain henki kuitenkin aina teitä vastaan. Kuinka voisin minä itse ensimmäisenä ruveta rikkomaan lakia, kun minun tulee joka päivä saarnata Jumalan ja ihmisten lain kuuliaisuutta?
Sammen Simo alkoi liikuttavasti kuvailla Idegranin jumalatonta koronkiskomista ja kysyi kyynelsilmin, tahtooko Stjernkors jättää heidät semmoisen sielunpaimenen käsiin.