— Tämä on asemahuone, vastasi lastenhoitaja onnettomuutta ennustavasti hymyillen ja yhä vain päärmäten käsiliinaansa.
Hänestä oli nähtävästi aivan yhdentekevää, vaikka olisimme olleet
Sortavalassa.
— Sen kyllä ymmärrän — sanoi isä — että olemme asemalla, mutta totta kai täällä on ravintola matkustavaisia varten.
— On, ravintola on kaupungissa.
— Kaupungissako? Mutta missä on kaupunki sitten?
— Virstan päässä.
— Sepä kummallinen kaupunki, kun juoksee pois rautatiensä tieltä. Eikö täällä siis ole ravintolaa matkustajille?
— Matkustajia on kyllä, mutta ei ravintolaa.
— No mikä tässä sitten on?
— Asemapäällikön asunto.