— Antakaa anteeksi!

Me läksimme laputtamaan pettynein toivein, lasten mielipahaksi, jotka jo olivat valjastaneet hevosen korivaunujen eteen.

— Huutakaa tänne ajuri!

— Kaikki neljä lähtivät äsken tästä, vastasi kantaja.

— Tottahan Hämeenlinnassa lienee enemmän kuin neljä ajuria.

— On, välistä niitä on kuusi.

— No, mitenkä tästä sitten päästään kaupunkiin?

— Milloin ei mennä ajaen, on tapana kävellä.

Me lähdimme jalkaisin astua tallustelemaan lokaista tietä ja saavuimme kello puoli kaksi kaupungin parhaaseen ravintolaan.

— Olkaa hyvä, antakaa meille huone!