AULANGON PASTORINVAALI:

1. Maantiellä.
2. Kyytimiehen kertomus.
3. Perilletulo.
4. Mamseli Apollonia Durin.
5. Ensimmäinen yö.
6. Pastori Idegran.
7. Mitä oli ajateltava?
8. Puhetta liiaksi, eikä kuitenkaan tarpeeksi.
9. Yöllisiä havaintoja.
10. Joosuan kertomus.
11. Tulosaarna.
12. Saarnan jälkeen.
13. Unissakävijä näyttäytyy taas.
14. Murhaluola.
15. Hyökkäys ja tappio.
16. Toisena joulupäivänä.
17. Erland Stjernkorsin lääkemääräykset.
18. Lähetyssaarnaajana pakanain keskellä.
19. Sisarukset.
20. Kirje kirkkoherransijaiselta maisteri E. Stjernkorsilta
konsistorin amanuenssille K. Nordstrandille Turkuun.
21. Kirje ja vakooja.
22. Mitä Joosua tarkoitti harakan laululla.
23. Hovineuvos Kopfschmertz.
24. Tapaturman seuraukset.
25. Seurakunta jakaantuu kahdeksi puolueeksi.
26. Sota epäjumalia vastaan.
27. Salajuonia ja huhuja.
28. Vaalisaarnaajat.
29. Vaalin edellinen ilta.
30. Vaali.
31. Uusi vaali.
32. Tapauksia, juonia ja tunnustuksia.
33. Sielunpaimenen tappiot ja voitot.
34. Näkyväinen ja näkymätön kirkko.

MIRABEAU TÄTI:

1. Tätini ja minä.
2. Lyhyt kertomus myöhemmästä kasvatuksestani.
3. Suomen ensimmäinen rautatie.
4. Vaskiseppä.
5. Matkaseikkailuja.
6. Yömaja.
7. Muistoon tulo.
8. Sormuksen puolikas.
9. Kuka hän on?
10. Epäilyksiä ja salaliittoja.
11. Muuan seikkailu ja lääkintätaito.
12. Uusia arvoituksia.
13. Jouluaatto.
14. Kuka seppä oli.
15. Mirabeau täti.

Viiteselitykset.

VINSENTTI AALLONHALKOJA

1. YLIOPPILASNIMIKIRJA.

On omituisen huvittavaa lukea kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta takaperin tehtyä ylioppilasnimikirjaa, taikkapa vielä vanhempaa. Nimet ovat siinä viivoitetuilla riveillä omin käsin piirrettyinä, uljaina ja kankeina, sellaisina kuin ne kirjoitettiin sinä onnellisena aikana, jolloin ensi lyyry loisti lakissa — nuoruuden iloista lyriikkaa — ja tavallisesti suurin kirjaimin, kuten on tapana, kun tehdään tärkeätä asiaa. Tärkeätpä ne piirrot olivatkin kirjoittajilleen, sillä ne olivat akateemisen arvon todistuksena ja merkkinä, että oli päästy sen yhteiskunnan jäseniksi, jota oli aina ensimmäisistä koulupäivistä asti ikävöiden katsottu kunnianhimon pyrintöjen korkeimmaksi päämääräksi. Tuntui siltä, kuin poika olisi samalla kynänvedolla piirtänyt miehuutensa puumerkin elämän kirjaan ja kuin hän olisi laskiessaan kynän kädestään ollut toinen ja täydemmästä käypä mies kuin siihen tarttuessaan.

Mutta sen viivoitetun omakätisen nimikirjoituksen alle jätetään valkoiselle lehdelle kirjoittamaton tyhjä paikka, ja sillä tyhjällä paikallakin on merkillisyytensä. Se on ikäänkuin elämälle ja jälkimaailmalle annettu velkakirja, johon ne kerran kirjoittavat kuittinsa. Siihen silloin niin viattoman valkoiselle lehdelle piirtävät vastaisuudessa tuntemattomat kädet yläpuolella olevan nimen päästökirjan, kun palvelusaika on lopussa. Siihen kirjoitetaan aina tuon tuostakin nimen omistajan elämän vaiheita ja ansioita — ainakin arvoylennykset, jos hän on saavuttanut niitä, ja hänen elinkeinonsa, jos hän on sellaisen saanut. Viimeksi merkitään ero elämän palveluksesta tavallisen kaavan mukaan, joka muinoin oli latinalainen obiit anno … tai nykyjään "Kuoli vuonna…", taikka loppuun ei merkitä ollenkaan mitään, kun ehkä nimen omistajan kuolema on yhtä tuntematon kuin hänen elämänsä on jäljettä vaeltanut maan yli.

Jos nyt vertaillaan nimikirjan uljaita nimiä niiden alla oleviin, useastikin kainoihin muistiinpanoihin — mitä muistoja, mitä opetuksia, mikä kummallinen näytelehti inhimillisten kohtaloiden vaihtelevuudesta! Jos luetaan nimiä, jotka on kirjoitettu vain viisikolmatta vuotta takaperin, niin on jo puolet niiden omistajista korjattu pois kuin kuihtuneet lehdet; toiset työskentelevät vielä kooten aineksia nimen alla olevan tyhjän paikan täytteeksi. Suruiseksi käy useinkin mieli noita haihtuneiden harhakuvien ja sulaneiden vahasiipien riimukiviä tavaillessa. Kuinkahan moni kaikista myrskyn hajoittamista männynkävyistä on kasvanut hongaksi? Kuinkahan moni niistä on edes juurtunutkaan? Muutamat kuihtuivat kevään ensimmäisinä puhjentapäivinä; muutamat sattuivat kalliolle, toiset ohdakkeiden sekaan, muutamia osui tien oheen ja muutamia putosi hyväänkin maahan. Kuitenkin ovat useimmat heistä, heistäkin, tulleet vihreäksi nurmikaistaksi maansa metsiin, ja sehän riittääkin, kun katsotaan menneisiin aikoihin, vaikka se näyttääkin liian vähältä katsahdettaessa kohti tulevaisuutta.