— Herra Damm jää yöksi Muistoon. Malla toimittaa hänelle sijan viheriään ullakkokamariin.
10. EPÄILYKSIÄ JA SALALIITTOJA.
Talviaamu koitti kirkkaana; aurinko valaisi Muiston kuusia ja Mallasveden valkoisen selän. Me nukuimme niin makeasti, niin hyvin ja niin kauan Mirabeau tädin ihanissa vuoteissa rauhassa kaikilta rautatien vihellyspilleiltä ja häkäisiltä uuneilta, että kelpo Malla Södergren oli jo kahdesti pannut kahvipannun uudestaan lämpiämään, ennenkuin huomasi vähintäkään liikettä kahdessa lämpimässä, vihreäruutuisella matolla ja hyvin silitetyillä ikkunaverhoilla koristetussa huoneessa, joissa me tädin luona aina olimme kuin kotonamme. Dantonkaan ei liene sinä yönä, pehmoisella heinävuoteellaan kopissaan venyen, vainunnut mitään susia jäältä; se pysytteli niin hiljaa kuin olisi giljotinoitu jo aikoja sitten, ja vasta aamulla se osoitti leppymättömyyttään eräälle laukkuryssä paralle, joka hiipi reppuineen veräjän ohi, aivan kuin olisi pelännyt näkevänsä nimismiehen punaisen lakin saunan nurkan takaa. Danton ei suvainnut ollenkaan laukkuryssiä; se johtui kaiketi sen jakobiinisesta luonteesta.
— Paljonko on kello? kysyin minä.
— Lähes kymmenen, vastasi Malla.
Olipa ihanaa herätä. Minä kiiruhdin vetämään rullavarjostimet ylös ja näin järven ikkunain edessä. Oli valoisa päivä; kaikki kimmelsi mitä iloisinta talvihymyään — samana talvena, joka siihen saakka oli ollut niin alakuloisen ruma! Minä tunsin itseni onnelliseksi tietämättä mistä syystä.
— Malla — sanoin minä — jos tuo suuri järvi olisi kahvia, miltä se nyt kermapintoineen näyttää, ja tuo kukkula tuolla suuren suuri vehnäkakku, jota meillä olisi lupa kastaa järveen — silloin vasta olisi se oikein Mallan vesi.
Malla nauroi; vertaus tuntui hänestä jättiläismäiseltä.
— No, sanoi hän, pienempikin kahvikuppi ja pienempi vehnänen kelvannee kaupunkilaisneideille. Mutta nyt saatte, Augusta, kiiruhtaa pukeutumistanne; vapaaherratar on jo salissa; mamseli Lisette sai käskyn herättää hänet kello kahdeksan.
— Mitä? Tädinkö kello kahdeksalta? Eihän hän muuten tule koskaan näkysälle ennen kello yhtätoista tai kahtatoista.