— Toisin sanoen — nauroi isä — "pidä pää viileänä, jalat lämpiminä, vatsa kunnossa, äläkä muuten käytä mitään lääkkeitä".

— Tee mieluummin kuten Döbelnin lääkäri, pyyhkäise kädelläsi kaikki lääkepullot pöydältä, huomautti täti.

— Aivan niin, vastasi seppä.

Hän miellytti minua sinä iltana enemmän kuin ennen.

Koko hänen olemuksessaan oli jotakin miehekästä avomielisyyttä. Hän arvosteli monia asioita ja välistä ankarastikin, mutta se ei ollut mitään tavallista kamariarvostelua. Hän katseli asioita ja ihmisiä suurilta näkökannoilta. Pienistä hän ei pitänyt lukua.

Minä odotin todellakin, että hän olisi osoittanut edes hieman huomaavaisuutta minulle, mutta hän näytti tuskin tietävän, että olin läsnä. Se kiusoitti minua. Pitikö hän sitten minua niin rumana tai niin tyhmänä, ettei maksanut vaivaa kunnioittaa minua yhdelläkään sanalla? Mitä siihen tulee, niin — pahannäköinen en juuri ole, ja tyhmä … no, siitä nimestä pyytäisin kuitenkin nöyrimmästi päästä.

Äiti koetti päästä tädin puheille kahden kesken tuota kauan suunniteltua ankaraa varoitusta antamaan. Mutta se ei onnistunut. Täti valitti väsymystä, ja me lähdimme levolle.

Vastoin tahtoani minä uneksin sepästä, josta oltiin vallan pääsemättömissä. Minä olin olevinani vaskikappaleena hyvin, hyvin syvällä maan sisässä. Ympärilläni kalkuteltiin ja kilkuteltiin, seppä astui kaivokseen, löysi minut ja käänteli minua tutkiskellen kädessään. Juuri sen verran kuin tarvitaan viiden pennin rahaan, sanoi hän. — Se suututti minua niin, että heräsin.

Maattuani hetkisen unettomana ja tuumien, eiköhän minun velvollisuuteni olisi vihata seppää, satuin katsahtamaan laskettuun ikkunanvarjostimeen ja huomasin liehuvaa tulenloistetta. Lisäksi näytti vielä huone minusta tavattoman valoisalta. Ulkona on kuutamo, sanoin itsekseni ja aloin laskea sataan, jota siihen aikaan, kun vielä luin laskentoa koulussa, sanottiin pettämättömäksi nukkumiskeinoksi. Silloin Danton alkoi haukkua ja rupesi kuulumaan jonkinlaista meluakin ulkoa; minä nousin, kohotin varjostinta ja katsahdin ulos. Kylläpä hämmästyin! Vanha rannalla oleva kalastajan mökki oli tulessa, tuuli puhalteli hirveästi suoraan asuinrakennusta kohti, kipinäpilviä lenteli ihan minun ikkunaani vasten.

Siinä ei ollut aikaa makailemiseen, minä herätin isän, pukeuduin nopeasti, sieppasin äidin viitan ylleni ja pistin jalkaani hänen päällyskenkänsä, jotka ensiksi sattuivat käsiini, ja juoksin rannalle.