Sittemmin sain kuulla sepän pistäneen Särki-Pekalle suurenlaisen paperirahan kouraan kieltäen siitä kellekään puhumasta. Mutta se oli vastoin Särki-Pekan luontoa. Hän kehui kaikille, miten hän oli saanut puoli renginpalkkaa herran hengen pelastamisesta. Vaikkeihän se ollut niin perin paljon, vakuutti hän; mutta herra ei liene ollut enemmän arvoinen.
— Olkaa hyvä, antakaa minun sitoa kätenne, herra Damm; minä tiedän, mitä on tehtävä palovammoille, sanoin minä.
Hän ojensi minulle ääneti kätensä. Me menimme keittiökamariin; minä tein kääreen kuivasta ruisjauhosta. Tuo karkea, nokinen käsi, joka juuri oli pelastanut ihmishengen, oli minusta jo hoitamisen arvoinen. Ja sama, niin omituisesti kaunistunut käsi, se puristi nyt minun kättäni.
— Kiitoksia, sanoi hän. Kaikkien nuorten tyttöjen pitäisi oppia sitomaan haavoja. Teistä, Augusta, tulisi hyvä haavalääkäri. Onko tämäkin rouva Clairelta opittua.
Minä en häntä ymmärtänyt. Yksinkertainen side oli juuri valmistumaisillaan, kun aina valpas äitini astui sisään ja tapasi minut kahden kesken sepän kanssa keittiökamarissa, jota valaisi vain yksi ainoa talikynttilä, sekin jo pitkällä karrella.
— Mitä täällä teet?
— Augusta puolustaa sukupuolensa oikeuksia, vastasi seppä. — Jos olisin lainsäätäjä, perustaisin uuden tiedekunnan, jossa naisille opetettaisiin lääkintätaitoa.
— Minä muistelen — vastasi äiti äreästi — teidän, herra Damm, olevan niitä, jotka eivät tahdo "kieltää luonnon oikeuksia" turvautumalla niin hapuilevaan taitoon kuin lääkintätaito on.
— Antakaa anteeksi, jokaisella asialla on oikea ja nurja puolensa. Lääkintätaidon oikea puoli on oikea ravintojärjestys ja voimistelu terveyden säilyttämiseksi, oikea ravintojärjestys ja haavalääkärintaito sen uudelleen saavuttamiseksi. Luonnottomimpia ja hirmuvaltaisimpia ennakkoluuloja on juuri se, joka kieltää hellän naisen käden, tarkan naisen silmän ja hienotunteisen, uhrautuvan naisen sydämen parantamasta ihmiskunnan kärsimyksiä jättääkseen ne meidän miesitsekkäisyytemme, hajamielisten, ympäri maailmaa lentelevien katseittemme ja kömpelöiden käsiemme varaan, jotka osaavat paremmin käytellä moukaria kuin arkoja, herkkätuntoisia ihmisruumiin säikeitä.
— Käytännöllisiä naislääkäreitä! Olisipa hupaista nähdä heitä jalkaa sahaamassa.