— Löinkö minä? sanoi Särki-Pekka.
— Löitte totisesti.
— No, mitä olisin tehnyt? Olihan se mies niin hurjapäinen, ettei kukaan saanut häntä pysymään aisoissaan — vastasi päivän sankari, lujasti uskoen, että hän todellakin oli pelastanut sepän.
— Ja sitten heititte hänet kuin turkkipahan hankeen. Oliko se mielestänne siivosti tehty?
— Heitinkö…?
— Heitittepä niinkin. Ensin pieksitte hänen selkänsä kirjavaksi ja sitten viskelitte häntä kuin kerää.
— Mitäs joutavasta, kyllä hän sen verran kestää. Oppikoon toiste olemaan ihmisiksi eikä käyttäytymään vihaisen härän tavalla, kun hänelle tahdotaan tehdä hyvää — vastasi Särki-Pekka hyvin tyynesti.
Siitä syntyi keittiössä suuri ilo, joka kuului saliin asti, ja juuri samassa ilmestyi seppä viereeni.
— Kiitoksia, ukko! virkkoi hän. Teittepä kiltisti, kun opetitte minulle hiukan järkeä.
— Ei kestä kiittää, vastasi Särki-Pekka.