Sillä lailla kuluivat päivämme, emmekä saaneet sen enempää selvää kummallisesta vieraastamme, kunnes vihdoin merkillinen ilta pimitti jouluaattona Muiston kuuset ja Mallasveden jään.
Me olimme jo pitkän aikaa varustautuneet sitä iltaa varten. Helsingistä olimme jo ottaneet mukaamme sopivia joululahjoja, ja mikä ei siellä joutunut valmiiksi, valmistettiin Muistossa. Tädin oli määrä saada pitsimyssy, saali, tohvelipari, uudet kultasankaiset silmälasit, tusina hyasinttisipuleja, keinutuolin verholiina ja kahvikannun myssy, jonka Sigrid oli muiden suosiollisella avulla virkannut. Isä saisi housunkannattimet, piipunpunokset, puoli tusinaa paitoja, Pariisin mestauslavan historian ynnä pari muuta ruotsalaista kirjaa: Kalle Metsä Sienenhakkaajan ja Nepomukin, "Kolme kuritettua ukkoa" — äiti pukukankaan, kauluksen, päähineen, voipainimen, matonlakaisijakoneen, talouskirjan, Jerusalemin hävityksen, porsliinikittiä ja Sundgrenin "Perheenäidin hopeakaivoksen" — minä saisin (osan tiesin jo edeltäkäsin, toisen arvasin) kaksi pukua, kaksi paria hansikkaita, puuhkan, hajuvesipullon, Garibaldin muistorahan, "En voi"-näytelmän, Lindhin ja Mörtengrenin runoelmia, valokuva-albumin, Vänrikki Stoolin muotokuvia, "Laulavan Ruotsin", "Lemmenjuoman" potpourrin, Arditin suutelovalssin ja (hyödyllisenä liitteenä) kirjan "Neuvonantaja nuorisolle elämänvaelluksessa". Pienokaisille oli varustettu lukematon joukko lahjoja, koska niissä luku oli pääasia, muiden muassa oli heille Muiston tehtaan kelkkoja ynnä säästö- ja värilaatikoita, kirjoituskirjoja, kivitauluja, kirjanmerkkejä, kuvakirjoja, kuten "Kuhnuri-Pekka" ja "Hirmukuvia Afrikasta" varustettuna kuudella värikuvapiirroksella (enemmän huviksi kuin hyödyksi), sekä kirjanen "Saippuapalloja", kirjoittanut —o— (jälkeenpäin huomattiin, että kirjan suhteen oli tapahtunut erehdys, sillä se sisälsi kirjoitelman "Luutnantti tai ei mikään, alkuperäinen ruotsalainen novelli"). Malla Södergren oli saava juovikasta vaatetta sekä Vesterbergin "kirjekaavion" ynnä "neuvonantajan kaikissa elämän tiloissa". Dantonillekin oli, Mallasveden jäällä hiipivien susien varalle, hankittu uusi Lontoon antigarottikaulaliinojen mallin mukaan tehty kaulanauha, jossa oli niin pistävät piikit kuin sanomalehtien kiistakirjoitukset. Seppä…
Niin, mitä saisikaan seppä? Jäisiköhän hän ihan osattomaksi näillä markkinoilla? Seppä, seppä, miten monta unetonta hetkeä minun täytyi valvoa sinun onneasi takoessani.
Vihdoin johtui mieleeni hyvä ajatus, mutta pitääköhän minun nyt jo kertoa siitä?
Seuraavana aamuna herätti minut Malla Södergren.
— Augusta! Kello on kahdeksan.
— Hyvää huomenta, Malla.
— Minä tiedän uutisia.
— Sepästäkö?
— Niin, sepästä. Onpa hän aika otus!