— Muuten, jos Lauri Roderik nyt saapuu kotiin, on pesä tyhjänä ja lintu on lentänyt pois. Rouva Margret Halm lähti tänä aamuna tyttärensä Liisun kanssa Tampereen markkinoille.
— Arvattavasti ostamaan pellavia langolleen ja itselleen.
— Luultavasti. Kauppatoiveet ovat hyvät.
— Eipä huonotkaan. Eilen lähetin Pellavoisen samoille asioille. Hän on päivänmatkan edellä — lisäsi konsuli, huulilla liikemieshymy sellainen, joka osoittaa, että kilpailija on jäänyt viekkaudessa alakynteen.
Kapteeni oli vaiti hetkisen, tarttui ikäänkuin ajatuksissaan tyhjään paperiarkkiin ja leikkasi sen hitaasti kahtia.
— Se käy ihan kuin sen pitääkin, hän sanoi hampaittensa välistä. —
Onko varma, että Liisu suostuu tulemaan Lauri Roderikille?
— Kuuden vuoden vanhana Liisu kynsi häneltä kasvot. Kymmenvuotiaana hän löi häntä kyynärpuulla päähän. Kahdentoista vuoden vanhana hän antoi Roderikin leskisillä oltaessa saavuttaa itsensä, ja kun hän tuli neljäntoista vuoden ikään, täytyi minun lähettää hänen tähtensä poika pois kotoa. Nyt hän on kahdeksantoista ja ottaa Roderikin.
— Hyvä. Niinkuin nyt leikkelen tämän paperin palasiksi, niin on Gråbergin kauppahuone paloitteleva Halmin kauppahuoneen ja ottava itse parhaan palan. Kutsukaa poika kotiin ja antakaa hänen naida.
— Edvardson, minä olen kristitty. Minusta ei saa sanoa, että himoitsen toisen tavaroita. Niitä, Jumalan kiitos, en tarvitse. Mitä minä huolin Hannu Halmista ja hänen uudesta arvostaan? Yhtä kunnon mies minä olen ilmankin. Sinä, veli, katselet asiaa toisin silmin kuin minä, sentähden että kannat vihankaunaa Halmin kauppahuonetta kohtaan.
— Ja jos kannankin — jatkoi kapteeni koputtaen saksilla kovasti pöytään — jos seisonkin Gråbergin kauppahuoneen puolella lujana kuin muuri, eikö minulla ole siihen syytä? Toinen ryöstää minulta päällikkyyteni kaiken laivaväen nähden, käräjöipi kanssani haaksirikoista ja laskuista, saattaa minut melkein keppikerjäläiseksi ja häpäisee minua oikeuden edessä. Toinen taas korjaa minut kuin lankun merestä, tekee minut puolta suuremman laivan päälliköksi, ja kun tulen liian vanhaksi merillä kulkemaan, suo minulle kunnian palvella konttorissaan. Miksi en voisi edistää Gråbergin kauppahuoneen asioita ja olla silti yhtä hyvä kristitty? Neuvoni siis on, jos, veli, vain otat kuullaksesi sitä, että Lauri Roderik otetaan liikekumppaniksi ja nai Liisu Halmin, mitä pikemmin sitä parempi.