— Minä ajattelen asiaa.
— Se, veli, on omassa vallassasi, mutta huomaa kuitenkin, että Hannu Halmin vanhinta poikaa, Juhania, odotetaan keväällä kotiin Englannista, ja hänestä tulee vaarallinen kilpailija Roderikille. Isän mielestä se liitto olisi itsestään selvä.
— Liisun äiti, kälyni Margret Halm, saattaa olla asiasta samaa mieltä.
Ei, se ei käy päinsä, Edvardson!
— Margret-muori on kuljeksivainen markkinakoju. Tarjotkaa enemmän ja hän seuraa.
— Ei käy laatuun, sanon minä. Hannu Halmin veljentytär ja herännäisnainen! Ei. Ei käy.
Kapteeni puraisi paperisaksia kuin olisivat ne olleet purutupakkaa, sulki toisen silmänsä ja virkkoi:
— Veli, on eräs kohta, jonka olet jättänyt voittopuolelta huomioon ottamatta ja joka on tärkein kaikista. Sten Halm…
— Mitä? Tuo vanha koronkiskuri!
— Juuri tuo kurja voitonpyytäjä kirstun pohjalla olevine miljoonineen. Hän, joka kierreltyään ympäri maailmaa on jo parikymmentä vuotta elellyt kuin myyrä Isossakyrössä.
— Hänestä kerrotaan kummallisia juttuja. Häntä ei sanota oikein viisaaksi.