— Sanon asiani lyhyesti; posti lähtee kello kuusi, ja aika on rahaa. Kenties ette tiedä, herra kauppaneuvos, että naapurikaupunki X-kylä on tulessa?
— Mitä? Tulessako? huudahti Halm hämmästyen. Hänellä oli kuitenkin sydän kauppa-asioiden takana.
— Jo aamusta kello seitsemästä asti. Kuulin sen luotettavalta sanantuojalta. On annettu käsky, että ruiskuja ja miehiä viipymättä lähtisi sinne. Mutta täytyy myöskin lähettää ruokavaroja.
— Kaikki minun hevoseni ovat käytettävissä. Stenman, kannata heti ulos puolet laivamuonasta ja lähetä X-kylään. Hyvä Jumala, millainen onnettomuus!
— Minä aion myöskin olla puolen tunnin kuluttua matkalla, jatkoi kapteeni. Mutta jos onnettomuutta, kuten pelkään, ei enää voi estää, sillä onhan kaupunki vanha ja tiheään rakennettu, niin on tärkeätä ajatella käytännöllisiä seurauksia. Konsuli Gråberg ehdottaa, että meidän kaupunkimme tarjoaisi heti sekä apua ja asuntoja kodittomille että myöskin varastopaikkoja, kellareja, makasiineja ja puoteja kauppaliikettä varten. Ensi hämmästyksen vallitessa ovat etevimmät kauppiaat kyllä halukkaat muuttamaan tänne, mutta jos he saavat miettimisaikaa, jäävät he paikoilleen. Eihän minun tarvitse huomauttaa, miten suuresti kaupunkimme kärsii siitä, että sen täytyy kilvoitella X-kylän kanssa ja miten edullista olisi, jos saisimme yhdistetyksi kaksi niin lähekkäin olevaa ja kilpailevaa tapulipaikkaa yhdeksi. Konsuli Gråberg ehdottaa, että heti laadittaisiin kirjallinen ehdotus ja lähetettäisiin pikalähetti viemään sitä hallitukselle. Te, herra kauppaneuvos, olette sekä taitonne että asemanne puolesta sopivin ehdotuksen laatijaksi.
Hannu Herman Halm käveli mieli kuohuksissa edestakaisin pitkin lattiaa.
— Nytkö, hän huudahti, juuri nytkö, kun kaupunki vielä on tulessa!… Herra kapteeni … minä olen nähnyt paljon, kuullut paljon, mutta mitään niin katalan viisasta en ole vielä kuullut… Mutta te olette kuitenkin oikeassa … etu olisi summaton … tulen vahingoittamillekin. Koko tervanvienti kymmenestä metsäisestä pitäjästä … koko suolantuonti yhtä monta penikulmaa avaralle tiheään asutulle ja varakkaalle rannikkoseudulle… Kaupungin satamatulli…
— Enemmän, herra kauppaneuvos! Enemmänkin. Pääomien, laivojen ja kauppayhteyksien yhdistämisestä kasvaisi kaupunkimme ennen pitkää mahtavammaksi kaikkia Pohjois-Suomen kaupunkeja. Me voitamme Turun, me saamme taas valtaamme koko Itä-Suomen kaupan, joka on luiskahtamaisillaan käsistämme, ja me syöksemme varttuvan Viipurin takaisin entiseen mitättömyyteensä.
— Mutta maantiedettä emme voi muuttaa, herra kapteeni. Mutta samapa se, ehdotuksenne on käytännöllinen. Minä mietin sitä… Huomenna…
— Jo tänään, herra kauppaneuvos. Time is money, aika on rahaa.