Käärme on sanova: sinä sallit sen tapahtua.
Herra tietää tarkoituksensa ja halveksii viekkautta, joka tahtoo syyttää häntä pahan alkuperästä. Kun hän luo uuden maailman ja uuden ihmisen, ei siellä ole auringon eikä käärmeen kultaa: kaikki on silloin oleva yhtä valoa, yhden herran hallitsemaa, yhtä valtakuntaa. Ja sen nimi on Rakkaus.
VIITESELITYKSET:
[1] Alkukielellä, sen ajan omituisella kirjoitustavalla kirjoitettuina, olivat säkeet seuraavat:
Så höga dygders pracht man måste billigt prijsa; hvi skall jag ejmed macht uppstämma ock min vijsa i Amaryllis chor, som allt på Runsals ö sin får har vallat här alltsedan Noachs sjö! Men om jag säija får hvad nu mit sinne tränger, then ganska, herdeflock, som lustigt här omsvänger, en samfält tanka har: thet är Helenas prijs; hon lef i hundra åhr, som i ett paradijs! Och sist i ålders dar, när sachtlig döden stundar, lijksom en månljus natt far öfver rosenlundar, en slächt av barnbarnsbarn, så tät som Runsals skog, lyck' hennes ögon till i en behaglig ro!
[2] Tähän aikaan tarkoitettiin yhä vielä hyvin monesti Suomella vain maan lounaisosaa, Varsinais-Suomea.
[3] Tarkoittaa erästä silloin hyvin tunnettua Dalinin satua.
[4] Ruotsissa sanaleikki: riksens ständer, riksens tänder, jota ei saa suomessa näkyviin.
[5] "Lagercrantzin vapaaehtoiseksi joukoksi" sanottiin nuoria aatelismiehiä, jotka valtiopäivillä saivat aikaan melua ritarihuoneessa.
[6] Sydän haavoitettu jos ilmi tois kaipuunsa, pelkonsa, eri tuntehet vois kaikk' kuvata eteen silmäinne kaunoisten! Eeva, — teit' lemmin ma liiaksi teistä laulaaksen'!